Kirkko ei ole palveluntuottaja vaan merkki

Olen nyt ollut pari viikkoa kunniallinen kansalainen eli palkkatyössä. Olo on kuin pikkulapsella karkkikaupassa. Mitä herkkuja onkaan tarjolla niille jotka pääsevät sisään, on herkulliset lounaat, kahvitauot, liikuntakortit, palkasta toki puhumattakaan. Vapaapäivistä ja ehkäpä pienestä lomastakin pääsen nauttimaan. Tässä ei ole mitään pahaa. Vuosikausia toimeentulon rajamailla ja köyhyydessä kitkuttaneelle tämä kaikki on ihmeellistä.  Täytyy iloita niin kauan kuin tätä riittää.

On myös ”hauska” byrokratia, kuten kaikissa julkisen alan työyhteisöissä omansa. Sinänsä kirkko on kuin mikä tahansa ”maallinen” työyhteisö, yliopisto, sairaala, valtion virasto, yms. Ainoa ero on Jumala, joka taasen ei välttämättä tee asioita helpommaksi. Kaikkien etujen kruununa löytyy työterveyshuolto, josta päästäänkin sitten isoihin eettisiin ja moraalisiin kysymyksiin. Olen tästä  aiemminkin kirjoittanut.

Myös tässä kysymyksessä tulee esiin se, että kirkko ei sanomastaan huolimatta eroa arvoiltaan ja käytännöiltään muusta yhteiskunnasta. Yksityisiä työterveyspalveluita käyttämällä kirkko on omalta osaltaan ollut synnyttämässä kahden tason terveydenhuoltoa ja siten rapauttamassa julkista sektoria. Kun nyt kirkossa kritisoidaan vaikkapa Esperi Caren, Attendon, Mehiläisen ym. harrastamaa rahastusta vanhusten hoidossa, on muistettava se kuinka olemme kirkkona kaulaamme myöten samassa suossa ja olleet tätä hyväksikäyttökulttuuria luomassa ja siunaamassa. Kirkolla on siten aikamoisia uskottavuusongelmia toimia yhteiskunnan moraalisena omatuntona.

Olen ehkä armoton idealisti ja utopisti kun ajattelen, että kirkon olisi oltava merkki toisenlaisesta järjestelmästä, sellaisesta jossa vallitsee oikeus ja oikeudenmukaisuus. Eikö erityisesti tämä aika kaipaisi sitä, kun ihmiset on uhrattu talouden alttarille, kun vanhukset myydään vähiten tarjoavalle, kun ainoa arvo on tuottaa voittoa osakkeenomistajille?

Vaikka mikään ei muuttuisikaan, kuinka suuren toivon kirkko voisi antaa ihmisille asettumalla vastarintaan ja tuomalla sanoin ja teoin esille jokaisen ihmisen ja koko luomakunnan korvaamatonta arvoa ja arvokkuutta. Se edellyttäisi kirkolta radikaaleja toimia ja irtiottoa ”ajan hengestä”.  Tähän saamme rohkaisua Paavalilta:

 Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä. (Room. 12:2)

Jeesus kehotti seuraajiaan olemaan maailmassa suolana, valona ja hapatteena. Kirkon tehtävä ei ole myötäillä vaan aiheuttaa kirvelyä tämän yltiömaterialistisen kilpailuyhteiskunnan iholla. Sen on oltava oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon hapatteena epäoikeudenmukaisuutta ja eriarvoisuutta tuottavassa taloudellispoliittisessa järjestelmässä. Sen on loistettava merkityksen majakkana moraalikadossa rämpivälle ja kohti kuilua syöksyvälle ihmiskunnalle.

Kirkon tehtävänä ei siis ole toimia palveluntuottajana vaan suolana, valona ja hapatteena. Se edellyttää etäisyyden ja hajuraon pitämistä maailmaan, sen arvoihin, käytäntöihin ja tapoihin. Se taasen väistämättä johtaisi kirkon nauttimien etuisuuksien kaventumiseen. Mukavuuden ja turvallisuuden sijaan voisimme löytää hengen palon, armon, rakkauden ja oikeudenmukaisuuden. Silloin voisimme toimia Jumalan valtakunnan merkkinä maailmassa ja antaa suuren toivon ihmisille, niille jotka janoavat merkitystä ja niille joiden ihmisarvo on murskattu.

 

Mainokset

Mammonan portot

Kuulkaa tätä Esperi Care, Attendo, Mehiläinen ja muut Oy Suomi Ab:n puhaltajat!

Eikö teidän tulisi tietää, mikä on oikein? Mutta te vihaatte hyvää ja rakastatte pahaa. Te nyljette ihmisiltä nahan, revitte lihan heidän luistaan. Te kiskotte nahan ihmisten päältä, rikotte heidän luunsa, paloittelette heidät kuin lihat kattilaan. Te väännätte suoran vääräksi ja pidätte oikeutta pilkkananne, te rakennatte maata valheilla ja pidätte taloutta vääryyden keinoin.

Te olette murskanneet Suomi-neidon jalat ja kädet, haavoittaneet sen sydäntä. Kuuluttakaa ympäri Suomenmaan: Tulkaa ja nähkää, mikä mellastus tässä maassa on käynnissä, millainen sorto täällä vallitsee! Heillä ei ole tajua oikeudesta – sanoo Herra – vaan he kokoavat omaisuutta kartanoihinsa vääryydellä ja väkivallalla.

Kuulkaa tätä, te jotka poljette vähävaraisia, halveksitte vanhuksianne ja ajatte köyhät perikatoon!

Te sanotte: Milloin saamme viimeisetkin kaupan esteet purettua, että voimme myydä huonoa tavaraa kalliilla. Silloin voimme taas pienentää mittaa, suurentaa hintaa ja pettää väärällä vaa’alla. Näin saamme varattomat valtaamme rahalla ja köyhät kenkäparin hinnalla ja rihkamankin myymme kultana.

Herra on vannonut: Minä en unohda yhtäkään heidän tekoansa!

Autius tulee Suomen maahan, Pääoman Peto tuhoaa kaupunkimme, suursijoittajat syövät satomme silmiemme edessä. Autius tulee kaikkialle, kaiken tulee Rahan Mahti tuhoamaan.

Kuulkaa Herran sana, te Suomi-Sodoman johtajat, kuuntele Jumalamme puhetta, sinä Suomi-Gomorran kansa:

Mitä minä kostun teidän ainaisista uhreistanne, sanoo Herra. Olen saanut kyllikseni teidän saneerauspolitiikastanne, jatkuvasta kansalaisten kurittamisesta, ei minua miellytä teidän voittojen maksimointinne. Kuka teitä on käskenyt Mammonaa palvomaan? Lakatkaa jo tarjoamasta turhia uhrejanne, minä inhoan niiden savua!

Visiot ja strategiat, konsultit ja tulosjohtamiset – minä en siedä teidän epäpyhiä mantrojanne, pahoja tekojanne. Teidän kustannustehokkuutenne ja kvartaalinne, minä vihaan niitä. Niistä on tullut minulle taakka, jota olen väsynyt kantamaan.

Voi häpeä! Mammonan portoksi on sortunut koko maa. Herra asettuu käymään oikeutta, hän ryhtyy tuomitsemaan Suomen kansaa. Hän tulee ja vaatii tilille hallituksen, eduskunnan, työmarkkina- ja eläkejärjestöt,  koko elinkeinoelämän:

Te olette riistäneet maan tyhjiin, te olette tärvelleet sen, köyhien omasta te olette koonneet omaisuutenne. Millä oikeudella te ruhjotte minun kansaani, iskette köyhiä vasten kasvoja?

Näin sanoo Jumala, Herra Sebaot. Voi niitä, jotka siirtävät rahat ja työpaikat ulkomaille. Voi niitä, jotka liittävät talon taloon ja yhdistävät pellon peltoon, yrityksen yritykseen, kunnes koko maa on yksin heidän eikä kukaan muu mahdu elämään siellä.

Omin korvin olen kuullut Herran Sebaotin sanan: Näette vielä, että autius saapuu moneen taloon, suuret ja mahtavat ideaparkit ja kauppakeskukset raunioituvat ja viimeisetkin tehtaat ajetaan alas.

Herran päivänä tulee loppu Suomen, koko Euroopan valtiaista ja raharikkaista keinottelijoista, loppu sorrosta ja vainosta!

Jumalattomilta Herra taittaa sauvan, hallitsijoilta ja suurpankeilta ruoskan, jolla ne raivon vallassa lyövät kansoja. Ne vallitsevat kansoja vihansa voimalla ja ahdistavat niitä säästelemättä.

Katso: Herra hävittää Euroopan ja autioittaa sen, runtelee sen kasvot ja lyö hajalle sen asukkaat. Samalla tavoin käy päättäjien kuin kansankin, petosta petoksen jälkeen! Kauhu ja kuoppa ja loukku uhkaavat sinua, Suomen asukas. Joka pakenee kauhun huutoa, se putoaa kuoppaan, ja jos hän kuopasta nousee, hän jää loukkuun.

Sillä taivaan ikkunat aukenevat ja maan perustukset järkkyvät, maa järisee, aaltoaa, huojuu ja sortuu. Maa horjuu kuin juopunut, vaappuu kuin vartiolava tuulessa. Raskaana maata piinaa sen rikkomus, se kaatuu eikä enää nouse.

(Vanhan testamentin profeettoja mukaillen)

 

Fasismin kahdet kasvot

Näyttökuva 2018-12-08 kello 18.55.32

On vaarallista vähätellä uusnatseja. Varsinainen natsiporukka, Suomen vastarintaliike, on vain jäävuoren huippu liikkeistä joilla on eri nimet mutta sama sisältö: Soldiers of Odin, Rajat kiinni-liike, Finnish Defence Leaque, Suomen Vastarintaliike, 612-mielenosoitus, Sarastus-lehti, Suomen Sisu, Linnake Suomi, Fortress Europe. Sarastus on nettilehti, fasistien ideologinen ajatushautomo, joka tuottaa älyllistä fasismista ja jonka sivuilla annetaan jo ohjeita etnisen puhdistuksen toteuttamiseen. https://sarastuslehti.com/2016/07/30/miten-etninen-puhdistus-toteutetaan/

Fasismi on viettelystä, uudelleenlumoutumista, kun maailma on tyhjentynyt merkityksestään. Vahvojen ja verevien arvojen kaipuu on taas täällä samoin kuin 30-luvulla. Fasistit janoavat traagista kohtaloa. He haluavat tehdä yleviä, suuria tekoja ja käydä miehekkäästi kohti kuolemaa. Niiden voima tulee kasvamaan eriarvoistumisen ja yhteiskunnan murenevien rakenteiden aiheuttaman katkeruuden myötä. Ne ovat synnyttäneet pesäkkeitä joka puolelle Eurooppaa pohjan perukoita myöten.

He kaappaavat itselleen meidän symbolimme, sanamme ja kielemme. Samoin he kaappaavat kristillisen sanaston ja siinä sivussa myös Jumalan. Sama tauti puhkeaa monina oireina. Niillä on eri nimet, mutta sisältö on samaa ihmisvihaa ja elämän ja ihmisen halveksuntaa. Nämä arvokonservatiiviset, nationalistiset ryhmittymät pyrkivät kätkemään ja kieltämään fasisminsa ja rasisminsa ja siten tekemään itsestään salonkikelpoista, luomaan itselleen tilaa kasvaa ja kehittyä rauhassa.

On perustelua nimittää näitä kansallismielisiä ryhmiä fasisteiksi. Niiden ydin on nationalismissa, jonka tavoitteena on pelastaa kansa rappeutumiselta ja pitää puhtaana vieraasta verestä. He puhuvat kansallisesta uudestisyntymästä, orgaanisesta kansasta, kuten natsit aikanaan. Fasististen ryhmien tunnusmerkkejä ovat maahanmuutto-, islam- ja homovastaisuus. Ne ajavat homogeenisesti etnistä yhteiskuntaa ja vastustavat monikulttuurista ja moniarvoista yhteiskuntaa. Ne puhuvat puhdistavasta väkivallasta ja syyttävät islamia (ja vasemmistoa) länsimaisten arvojen ja elämänmuodon tuhoamisesta, vaikka ovat itse niiden todellinen uhka. Fasistiset liikkeet ovat parasiitteja, loisia, jotka käyttävät hyväkseen demokratiaa ja sen instituutiota tuhotakseen ne ja luodakseen yhteiskuntaan omat pelisäännöt.

Fasistit eivät synnyt tyhjästä. Ne ovat valtion ja yhtiöiden yhteensulautuman, Oy Valtio Ab:n, katutason toimijoita, likaisen työn tekijöitä, jotka paljastavat yhtiövaltion fasistisen ytimen. Ne ovat ruohonjuuritason nyrkki, puhtaanapitolaitos, jotka tuottavat katutasolle konkreettisessa muodossa hallituksen eriarvoistavaa ja yhtiöiden valtaa pönkittävää ideologiaa.

Fasismi on imeytynyt syvälle kulttuuriseen eetokseen, poliittisiin ja yhteiskunnallisiin instituutioihin ja käytäntöihin. Euroopan ja Yhdysvaltain hallituksissa istuu ihmisiä, joilla on fasistinen maailmankatsomus ja arvomaailma. Tämä näkyvä fasistisuus nousee uusliberalistisen talouden ytimestä. EU:n kansoja kurittavasta, rajuja leikkauksia sisältävästä, varallisuutta kasaavasta, ulossulkevasta ja eriarvoistavasta politiikasta.

Samaan tapaan kuin monet valtavirtapoliitikot, nationalistit luovat mielikuvaa Eurooppaa uhkaavasta akuutista islamisaation vaarasta. Yhteistä heille on myös epäpoliittisuuden korostus, politiikan häivyttäminen. Niin nationalistit kuin valtapoliitikot antavat ymmärtää ylittävänsä perinteisen vasemmisto-oikeisto-asetelman. He uskovat edustavansa kolmatta tietä.

Perimmiltään fasistiset ryhmittymät ovat oire ja näkyvä merkki syvästä yhteiskunnan poliittisten instituutioiden moraalisesta rappiosta. Norjalainen sosiologi Johan Galtung on todennut, että natsismi erityisenä ja fasismi yleisenä ilmiönä tulee olemassa olevaksi, kun kapitalismi kriisiytyy eikä enää kykene toimimaan pehmeästi ja joustavasti. Eriarvoistava ja epäoikeudenmukainen politiikka ruokkii vihaa. Vahvoja suosiva politiikka on perusteiltaan ihmistä halveksivaa. Nouseva fasismi ilmaisee uusliberalistisen unelman täydellisen tappion ja valistuksen projektin epäonnistumisen.

Ne (fasistiset aatteet) nousevat taas esiin, kun tunteet yhteisön rappeutumisesta, sisäisestä hajaannuksesta ja kulttuurin tuhosta saavat laajempaa kannattajakuntaa. (Suomalaiset fasistit, s. 465.)

Sosiaalitieteilijä Bertram Gross on todennut, että fasismilla on aina kahdet kasvot. Toiset ovat isälliset, hyväntahtoiset, viihdyttävät ja ystävälliset. Toiset ovat ruumiillistuneet kiduttajan sadistiseen hymyyn. Fasismin pimeys kätkeytyy valon tuojan vaatteeseen. Jos fasismi pystyy kätkemään todelliset tarkoitusperänsä ystävällisten ja hyväntahtoisten kasvojensa taakse, meidän voimamme ja tarkimmin vaalitut oikeutemme tullaan ottamaan meiltä pois.

Galtungin mukaan fasismi tulee takaisin, sillä se ei suinkaan kadonnut natsi-Saksan kaatumisen jälkeen. Hitlerin hallinnon fasistit säilyivät saksalaisen yhteiskunnan johtopaikoilla niin valtionhallinnossa kuin kirkoissa toisen maailmansodan jälkeen. EU on fasismin perillinen, jossa yhdistyvät isot yhtiöt ja iso valtio.

Käytännössä koko maailma on fasistinen globaalistuneen talouden ja yhtiövallan myötä. On ollut vain ajan kysymys, milloin fasismi puhkeaa esiin konkreettisena. Toisen maailmansodan jälkeinen kehitys on ollut ytimeltään fasistista, suurten yhtiöiden ja valtion kasvaneessa yhdistymisessä, modernin tieteen ja teknologian palvelemana.

Nykyisen fasistisen virtauksen lähteet ovat nimenomaan yhtiövallan kasvussa, valtion alistamisessa palvelemaan yhä enemmän yhtiöiden tavoitteita. Se on edellyttänyt valtion demonisointia, politiikan häivyttämistä, demokratian halvaannuttamista, yksityistämisvimmaa. Vallan etääntyminen kansasta ja vaikutusmahdollisuuksien puute markkinahegemonisessa vaihtoehdottomuudessa on luonut kasvualustaa fasismille. Kansalaisilta on viety voima.

Me emme enää osallistu valtaan. Vaalit ovat kuin television esiintymiskilpailut, joissa äänestetään vetovoimaisinta, ei poliittisesti vakuuttavinta. Demokratia on illuusio, jossa tuotteistetut julkkispoliitikot sätkivät yhtiövaltojen ohjaamina. Puolueet tuottavat tyhjyyttä kumpuavaa poliittista teatteria pitääkseen yllä illuusiota demokraattisesta valtiosta. Ei ole olemassa enää yhtään kansallista instituutiota, joka olisi demokraattinen. Meille annetaan mahdollisuus valita puoliamme ei-poliittisissa kysymyksissä, kuten suhteesta seksuaalivähemmistöihin, aborttiin ja eutanasiaan samalla kun todellinen poliittinen kysymys, yhtiöiden valta, jää koskemattomaksi. Demokratian teeskentelyn aika on ohi. Nationalistit tulevat vallassa ollessaan kaatamaan bensaa rasismin liekkeihin ja ottamaan käyttöönsä kaikki mahdolliset keinot ihmisten alistamiseen ja valvontaan.

(Muokattu Kai Sadinmaan kirjasta Ilmestyskirja, Into-kustannus, 2017)

(Kuva: Markku Ulander)

Laajasalon konservatiivinen linjanveto

Näyttökuva 2018-03-08 kello 14.33.42

On symbolista ja oireellista, että uusi piispa pitää puhetta konservatiivien, naispappien ja homoliittojen vastustajien pääpaikassa Suomen teologisessa instituutissa (STI) juuri sinä päivänä, kun juhlitaan naispappien 30-vuotista taivalta (6.3.2018). STI:n puheenjohtaja on muuten äskeisessä arkkipiispakisassa mitellyt Ville Auvinen, joka ei siis hyväksy naispappeutta, homoliitoista puhumattakaan.

Katsokaa ja kuunnelkaa miten sulavasti Laajasalo asettuu tuohon porukkaan. Ilmiselvästi hän on omassa kotipesässään puhumassa omilleen.

Puheen otsikko oli: ”Onko kirkossa vielä tilaa herätysliikkeille ja konservatiiviselle teologialle?”

Laajasalon vastaus on tietenkin kyllä tai paremminkin hänen mielestään konservatiiviselle teologialle on suoranainen tilaus. Miksi? Koska konservatiivinen teologia on tae sille, että kirkossa ylipäänsä puhutaan teologiaa. Hän toteaa:

Mitä suurimmassa määrin on ikään kuin vääjäämätöntä tilaa konservatiiviselle teologialle, juuri siksi että se konservatiivinen teologia tässä nykyisessä ajassa valitettavan usein näyttää olevan se joka puolustaa teologian paikkaa.

Konservatiiviselle teologialle on tilausta koska vain se on oikeaa teologiaa. Vain se pystyy Laajasalon mielestä vastaamaan kirkon ainoaan ja tärkeään kysymykseen. Kirkolle ei ole mitään mieltä keskittyä yhteiskunnallisiin asioihin, koska sen myötä kirkko tulee häviämään pois. Eivätkä ne kysymykset ole mitenkään oleellisia. Oleellista ei ole yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus, ei eriarvoistumisen pysäyttäminen, ei tasa-arvon puolesta taistelu, ei naisten, lasten tai turvapaikanhakijoiden oikeudet tai ilmaston lämpenemisen pysäyttäminen.

Ainoa oleellinen tehtävä Laajasalon mielestä kirkolle on ”taluttaa ihmisiä taivaaseen”. Ei siis mikään ihme, että Laajasalolla ovat menneet omat ja kirkon rahat sekaisin. Sehän on ihan toisarvoista yhden ainoan ja ison asian rinnalla. Ei minulta kysytä taivaan portilla kenen fyffet minulla on taskussa tai kenen piikkiin olen lomamatkoja tehnyt, vaan uskonko Jeesukseen. Liberaalit eivät tähän taivastalutukseen tietenkään pysty. He eksyisivät saman tien jonnekin homoliittojen tai turvapaikanhakijoiden puolesta järjestettävään mielenosoitukseen. Liberaalit jumittuvat aivan toisarvoisiin asioihin, ihmisoikeuksiin sun muihin epäseksikkäisiin juttuihin, jotka ajavat loputkin ihmiset kirkosta.

Eivätkä liberaalit edes evankelioi. Vain konservatiivit evankelioivat Laajasalon mukaan. Liberaalit tuskin edes Jeesuksen nimeä mainitsevat kuin ehkä puolivahingossa muutaman viinipullollisen jälkeen jossain ihmisoikeuspippalossa. Senkin tyyliin tsiisuskraistus jotain päivitellessään. Vain konservatiivinen teologia pystyy Laajasalon mielestä taluttamaan ihmisiä taivaaseen ja estämään heitä joutumasta helvettiin. Kyllä, helvettiin. Laajasalo ei sano sitä sanaa, mutta sitä hän tarkoittaa. Hän toteaa, että jos me emme saa ihmisiä mukaan, niin heille käy huonosti. Mitä muuta se tarkoittaa, kuin että he joutuvat helvettiin. Häntä ei siis huolestuta yksinäisyydessä riutuvat vanhukset tai yhä suurempien ihmisryhmien syrjäyttäminen ja voimakas eriarvoistuminen vaan se, että jos me emme kerro ihmisille Jeesuksesta, niin he joutuvat helvettiin.

Jos Laajasalo kerran uskoo helvettiin, niin eikö hänen pitäisi unohtaa kaikki muu ja keskittyä vain ja ainoastaan varoittamaan ihmisiä tästä järkyttävästä kohtalosta. Hänen pitäisi lakkaamatta, aamusta iltaan ja illasta aamuun puhua, huutaa ja paasata helvetistä saarnastuoleissa, kaduilla ja kujilla, työpaikoissa, kirkoissa, uimahalleissa, puistoissa, yleisissä vessoissa, saunoissa, kaupan kassalla, kampaamoissa, baareissa, lapsille päiväkodeissa ja kouluissa. Hänen pitäisi järjestää joka päivä näyttäviä helvetti-marsseja ja mielenosoituksia ja kuvailla yksityiskohtaisesti helvetin piinaa, iankaikkisen kadotuksen tuskia. On aivan sama, miten ihminen pelastuu, kunhan pelastuu. Tyylipisteitä ei taivaan portilla lasketa.

Konservatiivinen teologia on siis ainoa ja oikea. Laajasalo todistelee konservatiivisen teologian ylivoimaa myös volyymilla. Kaikki Euroopan kasvavat kirkot ovat konservatiivisia. Hän kehuu näitä kasvavia kirkkoja.

Niitä yhdistää aivan erityisesti se, että ne ovat ikään kuin tosissaan raamattuopetuksessaan. Ne ovat hyvin tosissaan siinä ja haluavat tehdä ikään kuin yksiselitteistä julistusta joka ehkä niinkuin sanotaanko niinkuin meidän kirkkososiologisesta kulmasta katsoen voisi olla tyypiteltävissä konservatiiviseksi teologiaksi.

Liberaalit eivät tietenkään voi olla tosissaan raamattuopetuksessaan. He ovat niin häilyviä. Ovat samasta raamatunkohdasta vähintään kahta eri mieltä. Ei siis ihme, että kasvavien liberaalikirkkojen määrä jää naurettavan pieneksi. Niitä ei ole ollenkaan. Konservatiivit ovat aivan toista maata. Niillä on munaa. Laajasalon mielestä konservatiivit ovat oikeassa koska heidän kirkkonsa kasvavat. Miljoona kärpästä ei voi olla väärässä. Kunnon bisnesmiehen tavoin Laajasalo toteaa

Toiminnallisesti, mitä suurimmassa määrin, kirkon kasvun kannalta, on aivan ilmeistä, että konservatiivista teologiaa tai herätysliikeväkeä tarvitaan.

Totuudellisuudella ja totuudella ei ole tässä mitään sijaa. Ainoastaan sillä on merkitystä mikä saa eniten ihmisiä kirkon penkkejä kuluttamaan. Vaikka Laajasalo peräänkuuluttaa teologiaa, hänen perimmäiset kriteerinsä eivät nouse teologiasta vaan bisnesmaailmasta. Sitä pitää julistaa mikä myy. Teologia ja toiminta on alistettu sille mikä tuottaa määrällisesti eniten. Ainoa kriteeri on kasvu. Laajasalon teologia on kapitalistisen kasvupolitiikan hengellinen vastine, oikeistohallituksen hengellistettyä kiky-kristillisyyttä.

Laajasalo yrittää kuroa kuilua umpeen kahden leirin välillä vertaamalla naispappien ja konservatiivien ahdinkoa toisiinsa. Kuulemma tässä kipupisteessä intressit kohtaavat, siis naispappien ja konservatiivien välillä, kun kumpikin ryhmä joutuu taistelemaan tilasta kirkossa. Eli pitäisikö naispappien ja konservatiivien lyödä hynttyyt yhteen ja muodostaa terapeuttinen vertaisryhmä yhteisen kivun jakamiseksi?

Puheensa lopuksi Laajasalo sanoo toivovansa, että rauha löytyisi kirkossa. Jotta löytyisi tila sille mikä on kaikkein tärkeintä eli ihmisten taluttaminen taivaaseen.

Aamen! Hallelyyjaa!

Laajasalon puhe:

Kapitalismin riivaavat demonit (äänite)

Näyttökuva 2018-03-04 kello 22.36.53

Riivaajahenget ilmenevät joka kaupunkia ja kylää myöten levinneissä brändeissä, tuotemerkeissä, globaaleissa ylikansallisissa logoissa. Kapitalismin demonit imevät energiamme, tyhjentävät sielumme. Ne eivät ole kaapanneet pelkästään julkista tilaa vaan ihmisten mielet. Ne ovat kolonisoineet ihmisyytemme ja tehneet meistä pelkkiä koneita, kuluttajia, joiden ainoa tarkoitus on tuottaa raaka-ainetta markkinajumalan, talousmoolokin kyltymättömään kitaan.