Fasismin kahdet kasvot

Näyttökuva 2018-12-08 kello 18.55.32

On vaarallista vähätellä uusnatseja. Varsinainen natsiporukka, Suomen vastarintaliike, on vain jäävuoren huippu liikkeistä joilla on eri nimet mutta sama sisältö: Soldiers of Odin, Rajat kiinni-liike, Finnish Defence Leaque, Suomen Vastarintaliike, 612-mielenosoitus, Sarastus-lehti, Suomen Sisu, Linnake Suomi, Fortress Europe. Sarastus on nettilehti, fasistien ideologinen ajatushautomo, joka tuottaa älyllistä fasismista ja jonka sivuilla annetaan jo ohjeita etnisen puhdistuksen toteuttamiseen. https://sarastuslehti.com/2016/07/30/miten-etninen-puhdistus-toteutetaan/

Fasismi on viettelystä, uudelleenlumoutumista, kun maailma on tyhjentynyt merkityksestään. Vahvojen ja verevien arvojen kaipuu on taas täällä samoin kuin 30-luvulla. Fasistit janoavat traagista kohtaloa. He haluavat tehdä yleviä, suuria tekoja ja käydä miehekkäästi kohti kuolemaa. Niiden voima tulee kasvamaan eriarvoistumisen ja yhteiskunnan murenevien rakenteiden aiheuttaman katkeruuden myötä. Ne ovat synnyttäneet pesäkkeitä joka puolelle Eurooppaa pohjan perukoita myöten.

He kaappaavat itselleen meidän symbolimme, sanamme ja kielemme. Samoin he kaappaavat kristillisen sanaston ja siinä sivussa myös Jumalan. Sama tauti puhkeaa monina oireina. Niillä on eri nimet, mutta sisältö on samaa ihmisvihaa ja elämän ja ihmisen halveksuntaa. Nämä arvokonservatiiviset, nationalistiset ryhmittymät pyrkivät kätkemään ja kieltämään fasisminsa ja rasisminsa ja siten tekemään itsestään salonkikelpoista, luomaan itselleen tilaa kasvaa ja kehittyä rauhassa.

On perustelua nimittää näitä kansallismielisiä ryhmiä fasisteiksi. Niiden ydin on nationalismissa, jonka tavoitteena on pelastaa kansa rappeutumiselta ja pitää puhtaana vieraasta verestä. He puhuvat kansallisesta uudestisyntymästä, orgaanisesta kansasta, kuten natsit aikanaan. Fasististen ryhmien tunnusmerkkejä ovat maahanmuutto-, islam- ja homovastaisuus. Ne ajavat homogeenisesti etnistä yhteiskuntaa ja vastustavat monikulttuurista ja moniarvoista yhteiskuntaa. Ne puhuvat puhdistavasta väkivallasta ja syyttävät islamia (ja vasemmistoa) länsimaisten arvojen ja elämänmuodon tuhoamisesta, vaikka ovat itse niiden todellinen uhka. Fasistiset liikkeet ovat parasiitteja, loisia, jotka käyttävät hyväkseen demokratiaa ja sen instituutiota tuhotakseen ne ja luodakseen yhteiskuntaan omat pelisäännöt.

Fasistit eivät synnyt tyhjästä. Ne ovat valtion ja yhtiöiden yhteensulautuman, Oy Valtio Ab:n, katutason toimijoita, likaisen työn tekijöitä, jotka paljastavat yhtiövaltion fasistisen ytimen. Ne ovat ruohonjuuritason nyrkki, puhtaanapitolaitos, jotka tuottavat katutasolle konkreettisessa muodossa hallituksen eriarvoistavaa ja yhtiöiden valtaa pönkittävää ideologiaa.

Fasismi on imeytynyt syvälle kulttuuriseen eetokseen, poliittisiin ja yhteiskunnallisiin instituutioihin ja käytäntöihin. Euroopan ja Yhdysvaltain hallituksissa istuu ihmisiä, joilla on fasistinen maailmankatsomus ja arvomaailma. Tämä näkyvä fasistisuus nousee uusliberalistisen talouden ytimestä. EU:n kansoja kurittavasta, rajuja leikkauksia sisältävästä, varallisuutta kasaavasta, ulossulkevasta ja eriarvoistavasta politiikasta.

Samaan tapaan kuin monet valtavirtapoliitikot, nationalistit luovat mielikuvaa Eurooppaa uhkaavasta akuutista islamisaation vaarasta. Yhteistä heille on myös epäpoliittisuuden korostus, politiikan häivyttäminen. Niin nationalistit kuin valtapoliitikot antavat ymmärtää ylittävänsä perinteisen vasemmisto-oikeisto-asetelman. He uskovat edustavansa kolmatta tietä.

Perimmiltään fasistiset ryhmittymät ovat oire ja näkyvä merkki syvästä yhteiskunnan poliittisten instituutioiden moraalisesta rappiosta. Norjalainen sosiologi Johan Galtung on todennut, että natsismi erityisenä ja fasismi yleisenä ilmiönä tulee olemassa olevaksi, kun kapitalismi kriisiytyy eikä enää kykene toimimaan pehmeästi ja joustavasti. Eriarvoistava ja epäoikeudenmukainen politiikka ruokkii vihaa. Vahvoja suosiva politiikka on perusteiltaan ihmistä halveksivaa. Nouseva fasismi ilmaisee uusliberalistisen unelman täydellisen tappion ja valistuksen projektin epäonnistumisen.

Ne (fasistiset aatteet) nousevat taas esiin, kun tunteet yhteisön rappeutumisesta, sisäisestä hajaannuksesta ja kulttuurin tuhosta saavat laajempaa kannattajakuntaa. (Suomalaiset fasistit, s. 465.)

Sosiaalitieteilijä Bertram Gross on todennut, että fasismilla on aina kahdet kasvot. Toiset ovat isälliset, hyväntahtoiset, viihdyttävät ja ystävälliset. Toiset ovat ruumiillistuneet kiduttajan sadistiseen hymyyn. Fasismin pimeys kätkeytyy valon tuojan vaatteeseen. Jos fasismi pystyy kätkemään todelliset tarkoitusperänsä ystävällisten ja hyväntahtoisten kasvojensa taakse, meidän voimamme ja tarkimmin vaalitut oikeutemme tullaan ottamaan meiltä pois.

Galtungin mukaan fasismi tulee takaisin, sillä se ei suinkaan kadonnut natsi-Saksan kaatumisen jälkeen. Hitlerin hallinnon fasistit säilyivät saksalaisen yhteiskunnan johtopaikoilla niin valtionhallinnossa kuin kirkoissa toisen maailmansodan jälkeen. EU on fasismin perillinen, jossa yhdistyvät isot yhtiöt ja iso valtio.

Käytännössä koko maailma on fasistinen globaalistuneen talouden ja yhtiövallan myötä. On ollut vain ajan kysymys, milloin fasismi puhkeaa esiin konkreettisena. Toisen maailmansodan jälkeinen kehitys on ollut ytimeltään fasistista, suurten yhtiöiden ja valtion kasvaneessa yhdistymisessä, modernin tieteen ja teknologian palvelemana.

Nykyisen fasistisen virtauksen lähteet ovat nimenomaan yhtiövallan kasvussa, valtion alistamisessa palvelemaan yhä enemmän yhtiöiden tavoitteita. Se on edellyttänyt valtion demonisointia, politiikan häivyttämistä, demokratian halvaannuttamista, yksityistämisvimmaa. Vallan etääntyminen kansasta ja vaikutusmahdollisuuksien puute markkinahegemonisessa vaihtoehdottomuudessa on luonut kasvualustaa fasismille. Kansalaisilta on viety voima.

Me emme enää osallistu valtaan. Vaalit ovat kuin television esiintymiskilpailut, joissa äänestetään vetovoimaisinta, ei poliittisesti vakuuttavinta. Demokratia on illuusio, jossa tuotteistetut julkkispoliitikot sätkivät yhtiövaltojen ohjaamina. Puolueet tuottavat tyhjyyttä kumpuavaa poliittista teatteria pitääkseen yllä illuusiota demokraattisesta valtiosta. Ei ole olemassa enää yhtään kansallista instituutiota, joka olisi demokraattinen. Meille annetaan mahdollisuus valita puoliamme ei-poliittisissa kysymyksissä, kuten suhteesta seksuaalivähemmistöihin, aborttiin ja eutanasiaan samalla kun todellinen poliittinen kysymys, yhtiöiden valta, jää koskemattomaksi. Demokratian teeskentelyn aika on ohi. Nationalistit tulevat vallassa ollessaan kaatamaan bensaa rasismin liekkeihin ja ottamaan käyttöönsä kaikki mahdolliset keinot ihmisten alistamiseen ja valvontaan.

(Muokattu Kai Sadinmaan kirjasta Ilmestyskirja, Into-kustannus, 2017)

(Kuva: Markku Ulander)

Mainokset