Laajasalon konservatiivinen linjanveto

Näyttökuva 2018-03-08 kello 14.33.42

On symbolista ja oireellista, että uusi piispa pitää puhetta konservatiivien, naispappien ja homoliittojen vastustajien pääpaikassa Suomen teologisessa instituutissa (STI) juuri sinä päivänä, kun juhlitaan naispappien 30-vuotista taivalta (6.3.2018). STI:n puheenjohtaja on muuten äskeisessä arkkipiispakisassa mitellyt Ville Auvinen, joka ei siis hyväksy naispappeutta, homoliitoista puhumattakaan.

Katsokaa ja kuunnelkaa miten sulavasti Laajasalo asettuu tuohon porukkaan. Ilmiselvästi hän on omassa kotipesässään puhumassa omilleen.

Puheen otsikko oli: ”Onko kirkossa vielä tilaa herätysliikkeille ja konservatiiviselle teologialle?”

Laajasalon vastaus on tietenkin kyllä tai paremminkin hänen mielestään konservatiiviselle teologialle on suoranainen tilaus. Miksi? Koska konservatiivinen teologia on tae sille, että kirkossa ylipäänsä puhutaan teologiaa. Hän toteaa:

Mitä suurimmassa määrin on ikään kuin vääjäämätöntä tilaa konservatiiviselle teologialle, juuri siksi että se konservatiivinen teologia tässä nykyisessä ajassa valitettavan usein näyttää olevan se joka puolustaa teologian paikkaa.

Konservatiiviselle teologialle on tilausta koska vain se on oikeaa teologiaa. Vain se pystyy Laajasalon mielestä vastaamaan kirkon ainoaan ja tärkeään kysymykseen. Kirkolle ei ole mitään mieltä keskittyä yhteiskunnallisiin asioihin, koska sen myötä kirkko tulee häviämään pois. Eivätkä ne kysymykset ole mitenkään oleellisia. Oleellista ei ole yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus, ei eriarvoistumisen pysäyttäminen, ei tasa-arvon puolesta taistelu, ei naisten, lasten tai turvapaikanhakijoiden oikeudet tai ilmaston lämpenemisen pysäyttäminen.

Ainoa oleellinen tehtävä Laajasalon mielestä kirkolle on ”taluttaa ihmisiä taivaaseen”. Ei siis mikään ihme, että Laajasalolla ovat menneet omat ja kirkon rahat sekaisin. Sehän on ihan toisarvoista yhden ainoan ja ison asian rinnalla. Ei minulta kysytä taivaan portilla kenen fyffet minulla on taskussa tai kenen piikkiin olen lomamatkoja tehnyt, vaan uskonko Jeesukseen. Liberaalit eivät tähän taivastalutukseen tietenkään pysty. He eksyisivät saman tien jonnekin homoliittojen tai turvapaikanhakijoiden puolesta järjestettävään mielenosoitukseen. Liberaalit jumittuvat aivan toisarvoisiin asioihin, ihmisoikeuksiin sun muihin epäseksikkäisiin juttuihin, jotka ajavat loputkin ihmiset kirkosta.

Eivätkä liberaalit edes evankelioi. Vain konservatiivit evankelioivat Laajasalon mukaan. Liberaalit tuskin edes Jeesuksen nimeä mainitsevat kuin ehkä puolivahingossa muutaman viinipullollisen jälkeen jossain ihmisoikeuspippalossa. Senkin tyyliin tsiisuskraistus jotain päivitellessään. Vain konservatiivinen teologia pystyy Laajasalon mielestä taluttamaan ihmisiä taivaaseen ja estämään heitä joutumasta helvettiin. Kyllä, helvettiin. Laajasalo ei sano sitä sanaa, mutta sitä hän tarkoittaa. Hän toteaa, että jos me emme saa ihmisiä mukaan, niin heille käy huonosti. Mitä muuta se tarkoittaa, kuin että he joutuvat helvettiin. Häntä ei siis huolestuta yksinäisyydessä riutuvat vanhukset tai yhä suurempien ihmisryhmien syrjäyttäminen ja voimakas eriarvoistuminen vaan se, että jos me emme kerro ihmisille Jeesuksesta, niin he joutuvat helvettiin.

Jos Laajasalo kerran uskoo helvettiin, niin eikö hänen pitäisi unohtaa kaikki muu ja keskittyä vain ja ainoastaan varoittamaan ihmisiä tästä järkyttävästä kohtalosta. Hänen pitäisi lakkaamatta, aamusta iltaan ja illasta aamuun puhua, huutaa ja paasata helvetistä saarnastuoleissa, kaduilla ja kujilla, työpaikoissa, kirkoissa, uimahalleissa, puistoissa, yleisissä vessoissa, saunoissa, kaupan kassalla, kampaamoissa, baareissa, lapsille päiväkodeissa ja kouluissa. Hänen pitäisi järjestää joka päivä näyttäviä helvetti-marsseja ja mielenosoituksia ja kuvailla yksityiskohtaisesti helvetin piinaa, iankaikkisen kadotuksen tuskia. On aivan sama, miten ihminen pelastuu, kunhan pelastuu. Tyylipisteitä ei taivaan portilla lasketa.

Konservatiivinen teologia on siis ainoa ja oikea. Laajasalo todistelee konservatiivisen teologian ylivoimaa myös volyymilla. Kaikki Euroopan kasvavat kirkot ovat konservatiivisia. Hän kehuu näitä kasvavia kirkkoja.

Niitä yhdistää aivan erityisesti se, että ne ovat ikään kuin tosissaan raamattuopetuksessaan. Ne ovat hyvin tosissaan siinä ja haluavat tehdä ikään kuin yksiselitteistä julistusta joka ehkä niinkuin sanotaanko niinkuin meidän kirkkososiologisesta kulmasta katsoen voisi olla tyypiteltävissä konservatiiviseksi teologiaksi.

Liberaalit eivät tietenkään voi olla tosissaan raamattuopetuksessaan. He ovat niin häilyviä. Ovat samasta raamatunkohdasta vähintään kahta eri mieltä. Ei siis ihme, että kasvavien liberaalikirkkojen määrä jää naurettavan pieneksi. Niitä ei ole ollenkaan. Konservatiivit ovat aivan toista maata. Niillä on munaa. Laajasalon mielestä konservatiivit ovat oikeassa koska heidän kirkkonsa kasvavat. Miljoona kärpästä ei voi olla väärässä. Kunnon bisnesmiehen tavoin Laajasalo toteaa

Toiminnallisesti, mitä suurimmassa määrin, kirkon kasvun kannalta, on aivan ilmeistä, että konservatiivista teologiaa tai herätysliikeväkeä tarvitaan.

Totuudellisuudella ja totuudella ei ole tässä mitään sijaa. Ainoastaan sillä on merkitystä mikä saa eniten ihmisiä kirkon penkkejä kuluttamaan. Vaikka Laajasalo peräänkuuluttaa teologiaa, hänen perimmäiset kriteerinsä eivät nouse teologiasta vaan bisnesmaailmasta. Sitä pitää julistaa mikä myy. Teologia ja toiminta on alistettu sille mikä tuottaa määrällisesti eniten. Ainoa kriteeri on kasvu. Laajasalon teologia on kapitalistisen kasvupolitiikan hengellinen vastine, oikeistohallituksen hengellistettyä kiky-kristillisyyttä.

Laajasalo yrittää kuroa kuilua umpeen kahden leirin välillä vertaamalla naispappien ja konservatiivien ahdinkoa toisiinsa. Kuulemma tässä kipupisteessä intressit kohtaavat, siis naispappien ja konservatiivien välillä, kun kumpikin ryhmä joutuu taistelemaan tilasta kirkossa. Eli pitäisikö naispappien ja konservatiivien lyödä hynttyyt yhteen ja muodostaa terapeuttinen vertaisryhmä yhteisen kivun jakamiseksi?

Puheensa lopuksi Laajasalo sanoo toivovansa, että rauha löytyisi kirkossa. Jotta löytyisi tila sille mikä on kaikkein tärkeintä eli ihmisten taluttaminen taivaaseen.

Aamen! Hallelyyjaa!

Laajasalon puhe:

Mainokset

Kapitalismin riivaavat demonit (äänite)

Näyttökuva 2018-03-04 kello 22.36.53

Riivaajahenget ilmenevät joka kaupunkia ja kylää myöten levinneissä brändeissä, tuotemerkeissä, globaaleissa ylikansallisissa logoissa. Kapitalismin demonit imevät energiamme, tyhjentävät sielumme. Ne eivät ole kaapanneet pelkästään julkista tilaa vaan ihmisten mielet. Ne ovat kolonisoineet ihmisyytemme ja tehneet meistä pelkkiä koneita, kuluttajia, joiden ainoa tarkoitus on tuottaa raaka-ainetta markkinajumalan, talousmoolokin kyltymättömään kitaan.