”Vakava moite” – uskonnollinen fatwa

Näyttökuva 2017-09-21 kello 14.44.31

Kun piispanvaalien jälkimainingit kuohuu yli äyräiden, on syytä palauttaa mieleen mitä Helsingin hiippakunnan tuomiokapitulissa (13.9) tapahtui kun siellä käsiteltiin tapaustani.

Kokouksen alkuperäisenä esityksenä oli lakimiesasessori Ritva Saarion esittämä varoitus. Se sai kaksi vastaesitystä: Jaakko Weuron ”moite” ja Teemu Laajasalon ”vakava moite”.

Niillä on ratkaiseva ero. Weuron moite kohdistui siihen, että olin toiminut (tietoisesti) vastoin piispojen nimenomaista kieltoa olla vihkimättä. Laajasalon ”vakava moite” kohdistui siihen, että olisin toiminut pappislupaustani vastaan. Myönnän edellisen, kiellän jälkimmäisen. Myönnän rikkoneeni tietoisesti piispojen (lainvastaista) ohjetta, mutta en pappislupausta. Olisin siis hyväksynyt Weuron esityksen, mutta en Laajasalon.

Monet näyttävät ajattelevan, että Laajasalon ”vakavilla moitteilla” haettiin ratkaisua jonka enemmistö voisi hyväksyä. Se on väärä tulkinta. Laajasalo etsi nimenomaan  ratkaisua jonka hän voisi hyväksyä. Jos hän ei olisi tehnyt omaa esitystä, niin äänestyksessä olisivat olleet vastakkain alkuperäinen eli Saarion esittämä varoitus ja Weuron esittämä moite. Silloin Laajasalon ääni olisi ollut ratkaiseva, koska äänet ennen häntä olisivat olleet tasan, 3-3. Laajasalo siis halusi välttää tämän tilanteen, ymmärrettävistä syistä. Nyt, omalla esityksellään, hän yritti kumartaa molempiin suuntiin, sekä konservatiiveihin että liberaaleihin, tyydyttämättä lopulta kumpaakaan leiriä. Päätös on epäpäätös, opportunistinen, kirkkopoliittinen veto.

Weuron esitys olisi voinut olla lopullinen ratkaisu koko ongelmaan. Nyt Laajasalon esitys hämärsi kirkkaan ja perustellun ratkaisun. Selkeästä hallinnollisesta ratkaisusta väännettiin juridiikan, kirkkolain, kaapuun kiedottu uskonnollinen rangaistus, fatwa, bulla.

Mainokset

Voi hyvät veljet!

 

Näyttökuva 2017-09-16 kello 11.18.42

Helsingin seurakuntayhtymässä kuohuu rajusti, kun yhtymän johtajaksi ollaan istuttamassa ilman avointa hakuprosessia Lauttasaaren kirkkoherra ja yhteisen kirkkoneuvoston (YKN) puheenjohtaja Juha Rintamäki. Esityksen Rintamäen valinnasta on tehnyt YKN:n asettama valitsijatyöryhmä, jonka jäseniä Rintamäki itse, YKN:n puheenjohtajana, on ollut valitsemassa.

On vaikea olla ajattelematta, etteikö prosessi olisi tarkkaan harkittu. Jos Rintamäki valitaan, hän seuraa tehtävässä piispaksi valittua Teemu Laajasaloa, joka sai pestinsä aikana vahvistettua yhtymän johtajan asemaa ja valtaa merkittävällä tavalla. Rintamäki saa olla kiitollinen Laajasalolle. Ennen Laajasaloa yhtymän eri yksiköiden johtajilla oli mahdollisuus tuoda esityksiä suoraan YKN:lle. Laajasalon ajaman uudistuksen myötä se mahdollisuus on enää yhtymän johtajalla. Kaikki esitykset menevät nyt hänen kauttaan.

Menettelytapa herättää pohtimaan, missä määrin valinnat on koplattu yhteen. Rintamäki teki kovasti töitä Laajasalon eteen piispanvaaleissa. Nyt Laajasalo on puolestaan nostamassa Rintamäkeä seurakuntayhtymän johtajaksi. Koplaus näyttäytyy myös siinä, että YKN on esittämässä Rintamäen tilalle YKN:n puheenjohtajaksi kirkkoherra Marja Heltelää. Tällä siirrolla YKN haluaa hiljentää kritiikin, joka syntyi siitä, että Heltelää pidettiin yhtenä vahvana ehdokkaana yhtymän johtajaksi. Hän ilmoitti myös itse kiinnostuksensa yhtymän johtajan tehtävään. YKN:n valitsijatyöryhmä ei kuitenkaan kutsunut Heltelää edes keskusteluun vaan esittää suoraan, ilman valintaprosessia, Rintamäkeä johtajaksi.

Uuden johtajan valinta on osa seurakuntayhtymän käynnissä olevaa toimintakulttuurin muutoshanketta.  Voisi ajatella, että kulttuurin muutos pitäisi näkyä jo prosessissa, jossa muutosjohtajaa valitaan. Näin julkisen organisaation johtajan valintaprosessin pitäisi olla avoin ja kaikkien siihen kelpoisten haettavissa. Kun edistyneet kaupungit ja kunnat pyrkivät avoimeen hallintoon, päätöksentekoon, tietoon, osallisuuteen ja osallistumiseen niin haluaako Helsingin seurakuntayhtymän johto vahvistaa sulkeutunutta ja vanhakantaista sanelukulttuuria?

(Kirkko ja kaupunki teki asiasta jutun: https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/muilta-ei-edes-kysytty-juha-rintamakea-esitetaan-yhtyman-johtajaksi)

 

 

Voitto kotiin – nyt vihkimään!

Näyttökuva 2017-09-15 kello 19.32.34Tuomiokapitulin päätös, ”vakava moite”, on meille voitto, koska se ei ole rangaistus. Kapitulista todettiin minulle keväällä, että on ratkaisevaa, aionko jatkaa vihkimisiä. Seurauksena olisi rangaistus. Olin siis ehdonalaisessa. Vihkimällä heinäkuussa rikoin ehdonalaisen. ”Rikollisen” toiminnan jatkamisesta huolimatta kapituli ei antanut minulle rangaistusta. Heidän uhkailunsa kuivui kokoon. ”Vakava moite” on kuin löisi höyhenellä tai sanoisi, että ”tuhma poika, hyi-hyi, soo-soo.” Päätös on voitto, koska näinkin paatuneelle ”rikolliselle” rangaistukseksi tulee vain sormen heristystä. Piispat ja kapitulit ovat nyt voimattomia. He eivät enää pysty estämään meitä vihkimästä, koska eivät halua lähteä käräjöinnin tielle.

”Vakava moite” on puhdas fiktio. Se on Teemu Laajasalon opportunistisessa päässä kehittämää kirkkopoliittista nonsensea tai sitten jäljet johtavat Laajasalon henkiseen isään, emerituspiispa Eero Huoviseen, tähän omien poikapiispojensa, Jolkkosen ja Laajasalon taustalla hääräävään patriarkka-neuvonantajaan. Todennäköisesti Huovinen oli varoittanut Laajasaloa päästämästä asiaa hallinto-oikeuteen ja siksi kehottanut pidättäytyä äänestämästä rangaistuksen puolesta. On hyvin todennäköistä, että piispat ovat sopineet hallinto-oikeuden välttämisestä. Se tarkoittaa, että tämä sama höyhenellä lyöminen jatkuisi. Varoituksia ei tulisi, koska ne johtaisivat väistämättä hallinto-oikeuteen. Kyse on myös pappien yhdenvertaisuudesta. Samasta ”rikoksesta” ei voi antaa eri tuomioita. Jos minulle annetaan rikollisen toiminnan jatkamisesta ja ehdonalaisen rikkomisesta pelkkä vakava moite, niin muiden hiippakuntien on hankala perustella ankarampaa linjaa, erityisesti ensikertalaisten kohdalla.

”Vakava moite” on yritys samaan aikaan rangaista ja jättää rankaisematta eli se on kaikessa epämääräisyydessään kaikkia (erityisesti konservatiiveja) miellyttämään pyrkivä nahkapäätös. On huomattava, että Irja Askola olisi vapauttanut minut kokonaan. Hän yritti jopa jäävätä itsensä Kallion kirkossa tapahtuneen miesparin siunaamiseen osallistumisen tähden. Kapituli ei jääväystä hyväksynyt vaan tulkitsi Askolan osallistumisen siunaukseen vain läsnäoloksi ei osallistumiseksi itse aktiin. Kapitulissa varmasti tiedettiin Askolan osallistuneen siunaukseen tosiasiallisesti. Joka tapauksessa nostan Askolalle hattua. Pahoittelen myös turhia häneen kohdistamiani moitteita. Arvostan häntä avioliittoasiassa ja olen vilpittömän pahoillani, että Askola vaihtuu Laajasaloon, joka paljasti oikean karvansa viimeistään tämän päätöksen myötä.

Täydellisen vapauttava tuomio jäi yhden äänen päähän. Jos Laajasalo tai toinen pappisasessori Jaana Ahonen olisi kannattanut Jaakko Weuron huolella laatimaa eriävää mielipidettä lakimiesasessori Ritva Saarion ehdotukselle varoituksen antamisesta, olisi kapituli tehnyt täydellisen ratkaisun. Weuron mielipiteen mukaisessa päätöksessä olisin saanut vain moitteet piispan antamien ohjeiden noudattamatta jättämisestä. Nyt tehtiin Laajasalon aloitteesta epämääräinen päätös, vakava moite, jossa minua kehotetaan toimimaan pappislupauksen mukaisesti. Tämä jäi hiertämään, sillä en toiminut pappislupauksen vastaisesti, vaan päinvastoin, toteutin sitä. Myönnän kyllä toimineeni piispojen ohjeistusta vastaan.

Vaikka päätös oli voitto, se oli samalla syrjivä, tympeä ja rakkaudeton tuomitessaan samaa sukupuolta olevien vihkimisen. Se oli torjuva ele homoseksuaaleja kohtaan. Heille annetaan vähän hyväksyntää, vähän siunausta, vähän rakkautta mutta ei koskaan täydellisesti. He jäävät kirkossa aina b-luokan ihmisen asemaan. Perheoikeuden professori Urpo Kangas toteaa että ”vakava moite” ”on tuomiokapitulin keksimä tapa ilmaista oma käsityksensä siitä, että evankelisluterilaisen kirkon papin tulisi vihkiä vain heteroseksuaalisesti suuntautuneita ihmisiä avioliittoon.”

Kapituli jätti rankaisematta minua, jotta en voisi viedä päätöstä hallinto-oikeuteen. He ovat väärässä. Harkitsen vielä mitä tulen tekemään. Joka tapauksessa viimeistään nyt voimme juhlia voittoa ja julistaa avoimesti, että nyt me vihimme kaikki. Myös itse tulen jatkamaan vihkimisiä. Tämä tiedoksi avioon aikoville pariskunnille. Tämä tiedoksi myös tuomiokapitulille.