Joko hän osti sinut?

Näyttökuva 2017-11-13 kello 22.10.51

Nyt olisi kirkon viestintä- ja markkinointiosastolle idea miten ihmiset saataisiin kiinnostumaan kirkosta. Ei kannata lässyttää anteeksiannosta, armosta tai rakkaudesta. Ne eivät kuulu kirkon osaamisalueeseen, vaikka monet varmaan niin olettavat. Ei vaan kirkon vahvuudet ovat juuri niiden vastakohdissa. On syytä ottaa ne käyttöön: kaikenlainen vehkeily, itsensä ja periaatteidensa myyminen, evankeliumin vesittäminen, kyky kätkeä vallanhimo rakkauden kaapuun.

Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli ja Kirkko ja Kaupunki-lehti voisivat hyvinkin  lyödä rahoiksi omalla vahvuusosaamisalueellaan konsultoimalla yrityksiä, kunnan ja valtion toimijoita ja kaikkia halukkaita tahoja siinä kuinka peitellään ja suojellaan seksuaalisesta häirinnästä ja hyväksikäytöstä syytettyjä johtohenkilöitä ja tehdään tyhjäksi uhrien kertomukset. Tässä olisi samalla todellisen armon osoituksen paikka. Piispa Teemu Laajasalo ja Kirkko ja Kaupunki-lehden päätoimittaja Jaakko Heinimäki voisivat kertoa, että onhan kirkollakin harveyweinsteinit ja kevinspaceyt, mutta eihän me niitä tuomita vaan annetaan niille rovastin titteli. Kirkko voisi rohkeasti brändätä itsensä Game of Thrones- tai House of Cards-kirkoksi. Siihen on valtavasti aineksia. Meidän ei tarvitsisi enää sen jälkeen teeskennellä ja esittää tekopyhää, vaan saisimme vihdoinkin olla autenttisia ja aitoja ihmisiä. Eikö juuri se olisi mitä suurinta armoa?

Mikä aarreaitta kirkko onkaan! Meillä on kaikki tarpeellinen kovan luokan GOT- ja HOC- brändiin: teeskentelevä ja tekopyhä kirkollinen ilmapiiri, jossa hyväksikäyttäjäpappien lisäksi seikkailevat vallanhimoiset omaan oikeassa olemiseensa tukehtuneet, elämästä vieraantuneet homojen vihaajapiispat ja homoja vihkivien pappien vainoajat, kirkollisen eliitin hyväveliverkostot, kunnianhimoiset, itsensä myyvät pyrkyripapit, ja kaiken kruununa, kirkkaimpana tähtenä hyperopportunistipiispa Laajasalo. Ei ole mikään sattuma, että juuri hänet valittiin piispaksi. Se oli Korkeamman kädessä. Johdatuksen makua on ilmassa. Hän sopii tähän aikaan kuin Trump maailman moraaliseksi johtotähdeksi. Hän on piispa paikallaan puhumaan siitä kuinka rikkailla on niin raskasta, ettei kukaan köyhä voi sitä käsittää. Millä oikeudella työtön valittaa köyhyyttä ja kurjuutta, kun rikaskin voi tammiparketillaan itkeä lapsensa sairastumista? Eikö ihmiset käsitä, ettei rikkaan ja köyhän surulla ole mitään eroa?

Laajasalo on paras mies synnyttämään kirkolle GOT- ja HOC- brändin. Itse asiassa brändäys on jo täydessä vauhdissa. Helsingin seurakuntayhtymä on jo ottanut käyttöön GOT- ja HOC-moraalin toimintakulttuurin muutoshankkeessaan kaappaamalla vallan muutamalle armottomalle kovanaamalle. Profeetta Laajasalolla on ollut yhtymän johtajana siinäkin sormensa pelissä. Laajasalo on nimenomaan profeetta. Hän on jo kaksikymmentä vuotta sitten profetoinut pro gradu- tutkielmassaan sen mitä nyt on tapahtumassa. Tutkielma käsitteli runkkaamista.

Laajasalon runkkausvisiot ovat manifestoitumassa nyt kun Helsingin kirkollisissa piireissä on käynnissä valtava hurmaantunut joukkomasturbaatio uuden piispan ympärillä. Kuuletteko tuota lipsutusta? Ääni tulee siitä, kun Helsingin (tietyt) papit ja muut kirkolliset pyrkyrit nuolevat tietään Laajasalon hoviin. Tyrkyttäminen ja pyrkyryys on ollut käynnissä jo hyvän aikaa ennen piispanvaaleja. Seuratkaa kuinka Laajasalon lähipiiriin kuuluvat ovat saaneet ja saavat pestejä kirkossa ja kirkkoa lähellä olevissa organisaatioissa. Laajasalon verkostot ovat laajat.  On ymmärrettävää, että hän on jaellut paikkoja papeille ja muille jo ennen kuin hänellä oli siihen mitään mandaattia, jos siis nämä asettuivat tukemaan häntä piispan vaaleissa. Vanhat rajat ja kapeat moraalikäsitykset on pakko murtaa. Se kuuluu toimintakulttuurin muutoshankkeen luonteeseen.

Minutkin Laajasalo yritti aikoinaan ostaa, kun hän pyrki Kallion kirkkoherraksi. Törmäsimme Agricolan kirkolla, jossa Laajasalo oli silloin töissä. Hän tuli saman tien iholle ja ihon alle. Ylisanat vyöryivät ylitseni.

Mitä mestari…Upeaa tavata sua…Sä teet mahtavia juttuja… Olisiko sulla hetki aikaa?

Hän ui liiveihin. Sitoi ja manipuloi. Hän loi merkittävyyden ilmapiiriä, tunnetta kohtalonomaisuudesta ja tilanteen erityisyydestä. Hän vei minut huoneeseen, jonka lattialla oli iso kasa pahvilaatikoita. Hän otti avatusta laatikosta lehtisen ja näytti sitä minulle. Se oli esite Kallion seurakunnan kirkkoherranvaaleihin. Kuvassa oli Laajasalo itse, muutaman päivän parransänki kasvoillaan.

Heh, elähtänyt gigolo, hän hymähti katsoen lehtisessä olevaa kuvaansa syvää ihailua ja itsetyytyväisyyttä huokuen. Se oli momentum. Nyt oltiin oleellisen äärellä. Hän katsoi kuvaansa ihaillen kuin rakkaintaan ja läheisintään, kuin ylpeä äiti lastansa. Tajusin kohdanneeni Voittajan, Mestarin. Mitään substanssia vaalikamppailuun ei tarvittu, koska sanoma ei ollut enempää tai vähempää kuin hän itse. Kyse ei ole Jumalasta, ei Jeesuksesta, ei armosta vaan Laajasalosta ja hänen loputtomasta itseihailustaan. Hän sulkee ympärillään olevat ihmiset itserakkautensa taikapiiriin ja saa heidät kokemaan itsensä imarrelluiksi hänen seurassaan.

Itseihailu on ominaisuus, jolla Laajasalo on mennyt pitkälle, piispaksi saakka. Se synnyttää ympärilleen menestyksen illuusion, josta monet haluavat päästä osalliseksi ja jonka monet kirkon ihmiset ostavat saman tien. Mitä mahtavia lupauksia tuo narsistinen itseihailu tuokaan kirkon ihmisille siihen loputtomaan kirkolliseen ankeuteen ja harmauteen. Pelastaja, Messias on saapunut. Kumartakaamme Häntä! Kirkon Pelastaja ei todellakaan voi olla mikään naispiispa vaan kirkon Himanen, hypettäjä ja kuplanpuhaltaja, hengellisen huomiotalouden profeetta. Ei enää mitään kiusallista puhetta ristin kantamisesta, köyhyydestä, kuolemasta, luopumisesta ja tuomiosta vaan nastaa, mahtavuutta ja upeutta, amerikankielisiä sanoja ja dynaamista menoa. Nyt on kirkon viestintä kerralla hoidettu. Laajasalo on se viesti. Hänen naamansa voisi laittaa jokaisen seurakunnan nettisivuille. Hänet voisi laittaa pitämään jokainen radion aamuhartaus ja jokaisessa kirkossa voitaisiin jokaisena sunnuntaina lähettää hänen saarnansa. Hänelle voisi antaa oma kirkollinen tv-ohjelma jossa hän olisi 24/7.

Laajasalo yritti siis ostaa minutkin.

Tulisitko mun tukijoukkoihin Kallion kirkkoherranvaaleissa? Hommia kyllä sitten riittäisi. Tehdään yhdessä upeita juttuja!

Hommia kyllä riittäisi. Siis töitä? Siis palkkaa? Minä, työtön pappi ja nälkäiset lapset kotona. Halusin maksaa vuokrani! Halusin saada lapsilleni leipää!

Okei, sopiihan se.

Häpeällistä! Hetkessä myin itseni! Työnsin syrjään kaiken sen mitä olin havainnut ja minkä tiesin. Sitä duunia ei tietenkään koskaan tullut. Tajusin toki, ettei hän minua Kallioon halunnut. No ei siinä mitään. Enhän minäkään häntä lopulta äänestänyt. Hänen missionsa ei jäänyt minulle epäselväksi. Agricolan kirkolla, varastoepisodin jälkeen, nuori naispappi tai juuri valmistuva, tuli meitä kirkon käytävällä vastaan. Hän huikkasi Laajasalolle ohimennessään: Muista sitten se papin duuni, jos sut valitaan Kallioon. En meinannut uskoa korviani. Se oli häkellyttävää, tyylipuhdasta ja aitoa HOC-moraalia.

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s