Teemu Laajasalon ilosanoma rikkaille ja hyvinvoiville

Näyttökuva 2016-02-29 kello 13.44.34

Piispaehdokas Teemu Laajasalo julistaa ilosanomaa eliiteille.  Taannoinen haastattelu Hesarissa paljasti hänen valikoivan evankeliuminsa.

http://www.hs.fi/talous/art-2000005020080.html?utm_medium=social&utm_content=www.hs.fi&share=57c11cad733bcf0a45899259a0dc9d9c&utm_source=t.co&utm_campaign=tweet-share

Laajasalon julistus sopii Suomen yhteiskunnalliseen tilanteeseen kuin pankkiirin kenkä köyhän persuuksiin. Laajasalo hämärtää ja johtaa törkeästi harhaan sortumalla halpamaisuuksiin. Hän kysyy:

”Onko sillä väliä, millä autolla ajat, jos lapsesi on kuolemassa?”

Kenen päähän voi tuollainen kysymys edes pälkähtää? Kuka tuollaista kysyy? Todellisuudessa sillä on väliä, kun köyhän auto, (jos hänellä ylipäänsä on autoa) hajoaa kuitenkin kesken kohtalokkaan sairaalamatkan. Autolla on siis väliä, kun sen ajattelee laajemmin, symbolisesti, kansalaisten tasa-arvoisina mahdollisuuksina, joita hallitukset ovat leikanneet rankalla kädellä ja jonka Laajasalo nyt siunaa.

On törkeää kysyä tuollainen kysymys, kun rikkaat ovat varastaneet köyhiltä kaiken, jopa köyhyyden. Rikkaat downshiftaavat, laskevat elintasoa, elävät yksinkertaisesti, kuluttavat vähemmän, käyttävät aitoja tuotteita, syövät luomua, lopettavat autolla ajelun, polkevat pyörällä, muuttavat maalle, pitävät Marimekon vaatteita. Köyhällä sen sijaan ei ole enää varaa edes köyhyyteen. Hänen kohdallaan ovat toteutuneet viimeistä piirtoa myöten Jeesuksen sanat:

”Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on.” (Matt. 25:29.)

Vihan hedelmät ovat kasaantuneet valtavaksi vuoreksi. Köyhän on pakko syödä epäterveellisesti, lihoa, asua surkeasti surkeissa lähiöissä, ostaa surkeaa bulkkitavaraa, pukeutua surkeisiin riistovaatteisiin, laittaa lapsensa surkeisiin kouluihin, sairastua henkisesti ja fyysisesti alusta saakka surkeassa ja näköalattomassa elämässään. Hän ei enää voi valita toisin, kun ei ole enää välineitä päästä nousuun. Köyhä tippuu jokaisen verkon läpi.

Sitten Laajasalo kehtaa kysyä onko sillä väliä, millä autolla ajat, jos lapsesi on kuolemassa. Hävetköön!

Eriarvoistaminen tappaa. Eriarvoisuudessa ei ole kyse vain lompakon paksuudesta, vaan se on laaja yhteiskunnallinen ja kulttuurinen ilmiö, joka vie mahdollisuudet toteuttaa ihmisyyttään, olla persoona persoonien joukossa, yksilö osana yhteisöä, merkityksellinen.

Laajasalo vetää esiin myös eliittien hitlerkortin, kateuden, jonka määrittely on eliitin etuoikeus ja vain köyhille varattu ominaisuus. Miksi Laajasalo ja muu eliitti puhuu niin paljon kateudesta? Puhuvatko he kenties itsestään? Onko se enemmänkin heitä vaivaava ominaisuus? Ja miksi Laajasalo ei kateuden sijaan puhu ahneudesta, riistosta, eriarvoistavasta politiikasta joka mahdollista kateutta tuottaa?

Laajasalon puheet ovat tyypillistä kirkon valtaa kumartavaa teologiaa, joka luo suojaavan sateenvarjon valtaryhmien ylle puhumalla synnistä ja armosta vain yksilöön ja hänen sisäiseen todellisuuteensa liitettyinä, ei-konkreettisina, ei-todellisina, kun puolestaan Jeesus Nasaretilaisella synti ja armo liittyivät aina tämänpuoleiseen, yhteisöllisiin, konkreettisiin ja todellisiin asioihin. Yksilön syntien painottaminen on vallanpitäjien harrastamaa yksilön syyllistämistä, joka peittää alleen vallan itsensä tuottaman rakenteellisen ja kollektiivisen synnin, epäoikeudenmukaisuuden ja riiston.

Laajasalo riisuu armosta kaiken yhteisöllisen, yhteiskunnan rakenteisiin liittyvän kun hän toteaa, on sama itkeekö sairastunutta lastaan (köyhä) muovimatolla lähiössä vai (rikas) tammiparketilla keskustassa. Laajasalomainen halpa armo on kätkettyä vallankäyttöä, ideologiaa, jolla pyhitetään rakenteellinen synti, epäoikeudenmukaisuus ja valkopestään eriarvoistavaa politiikkaa tuottava taloudellispoliittinen eliitti.

(Jumalan) Armo ja rakkaus liittyvät oleellisesti yhteiskunnan suojaaviin rakenteisiin. Armoa on se, että jokainen kansalainen saa tarvittaessa hyvää hoitoa, koulutuksen, ylipäänsä hyvän ja ihmisarvoisen elämän mahdollisuuden. Laajasalon eliitin kirkko kätkee oman viiteryhmänsä toteuttaman riiston ja hyvinvointivaltion romuttamisen hypetys-teologian dynaamiseen sumuverhoon.

Laajasalon Vapahtaja on eliitin Vapahtaja, armo on halpaa armoa, joka ei vaadi katumusta. Se on eliitin, liike-elämän, EK:n, EVAn ja Keskuskauppakamarin armoa ja evankeliumia, kun puolestaan todellinen armo syntyy siitä, että kirkko esittää protestin kaikkea sellaista vastaan joka asettaa itsensä hegemoniseen asemaan, kuten nyt eliittien kaiken alistamisen yksityiseen voiton pyyntiin.

Kirkko ei voi välittää armoa, jos se yrittää miellyttää ja kosiskella eliittejä, kumartaa valtaa, siunaa status quon, yhteiskunnan valtaapitäviä, rikkaita ja jos se ei esitä protestia yhteiskunnassa ja kirkossa sellaisia oppeja, ideologioita, käytäntöjä ja yleisiä tapoja vastaan, jotka oikeuttavat ja siunaavat ihmisen, eläinten ja luonnon riiston, alistamisen ja hyväksikäytön.

Ei ole sattumaa, että samaan aikaan kun valtion johtoon valitaan bisnespääministeri ja hyvinvointivaltiota muutetaan rajulla politiikalla Oy Suomi Ab:ksi, niin Helsingissä kirkkoherroiksi (ja piispoiksi) valitaan uusliberalistisia bisnespappeja, poliittiseen oikeistoon sitoutuneita muutosjohtajia, jotka bisnesajattelun hengessä kehittävät seurakuntien uutta toimintakulttuuria.

Hengen syntymisen mahdollistavan protestin sijaan kirkko alkaa laajasalomaisesti imitoida ja matkia hegemonista valtaa kadottaen hengen ja voiman. Kirkko nostaa esiin Laajasalon kaltaisia bisnespappeja siunaamaan hyvinvointivaltion lopullisen hajottamisen ja Oy Suomi Ab:n syntymisen. Demokratian myynyt hallitus ja Suomen taloudellinen ja poliittinen eliitti tarvitsee laajasaloja rauhoittamaan kansaa, kun hallitus toteuttaa heikompia syrjivää ja riistävää politiikkaansa. Ketkä ovatkaan parempia hämäämään kansaa, kuin laajasalomaiset julkkiskulttuurin tuotteet, hubbabubba-teologian ruumiillistumat, jotka viljelevät runsaasti, mahtavia, loistavia ja hypettäviä adjektiiveja verhotakseen omat tyhjyyttä kumisevat puheensa.

Jumalan valtakunnan ovet sulkeutuvat kun sana ei ole enää kirkossa luova teko, kun se ei enää synnytä uskoa, ei luottamusta, ei toivoa, kun se ei haasta, esitä protestia maailmaa vastaan, ei avaa hengen syvyyksiä, ei viittaa mysteeriin, ei valaise tietä armon ja rakkauden valtakuntaan vaan mukautuu pahan vallassa olevaan maailmaan, siunaa poliittisen hegemonian, status quon, yhteiskunnan kurjistamisen, yhteisöjä suojaavien rakenteiden murskaamisen ja eriarvoistavan politiikan. Onko ympyrä sulkeutumassa kun Suomi täyttää sata vuotta? Onko kirkko jälleen asettumassa eliittien puolelle heikompaan asemaan ajettuja kansalaisia vastaan?

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s