Kirkon ja oikeiston epäpyhä liitto

Näyttökuva 2016-03-21 kello 19.55.58

Kirkko on saanut myönteistä julkisuutta arkkipiispa Kari Mäkisen turvapaikanhakijoiden puolesta antamien lausuntojen vuoksi. Jotkut ovat nähneet tässä ja aiemmissa yksittäisissä ja yleisissä kirkon homojen ja köyhien puolustamisessa viitteitä siitä, että kirkko olisi siirtynyt poliittisella akselilla vasemmalle. Kyse on perspektiiviharhasta. Vaikka joitain vasemmistolaisesti ajattelevia pappeja saattaa olla olemassa, niin kirkko instituutiona on edelleen vahvasti porvarillinen. Vasemmalla oleva kirkko on samanlainen mahdottomuus kuin köyhien Kokoomus. Ajatus kirkosta Kari Suomalaisen kypäräpappi-hahmona ei ole kaukana todellisuudesta yhteiskunnassa, jossa koko poliittinen kenttä on siirtynyt vahvasti oikealle. Lähtökohtaisesti valtaa kumartava kirkko siunaa nyt vallitsevan oikeistolaisen hegemonian. Vasemmistolaisuus, niin kirkon kuin muiden toteuttamana, on pelkkä voiteluaine yhteiskunnan oikeistolaisissa rattaissa.

Tuleva oikeistolainen almuyhteiskunta on kirkolle lottovoitto. Kun hyvinvointivaltion tuho on sinettiä vailla, kirkon tehtäväksi jää hämätä ja sumuttaa. Se petaa kenttää uusliberalistille taloudenhoidolle, pehmentää hyvinvointiyhteiskunnan alasajoa yrittäen lunastaa kuihtuneen yhteiskunnallisen asemansa julkisen sektorin apulaisena ja kansalaisyhteiskunnan talkoolaisena. Yksilöiden sopeuttaminen ja syyllistäminen kuuliaisiksi on ollut kirkon perustehtävä jo satoja vuosia. Jatkosodassa, tappion häämöttäessä, kirkko syyllisti sotilaat ja kansalaiset: sota hävitään, koska ne juopottelivat, kiroilivat ja huorasivat. Paras sotilas oli piispojen ja pappien mielestä kuollut sotilas, koska hän imitoi täydellisesti Kristusta.

Myös tänä päivänä, kun hyvinvointivaltion ideologinen tuho jatkuu, kirkko yhdessä yhteiskunnan eliittien kanssa syyllistää tekopyhästi yksittäistä kansalaista. Yksilön tekojen ja valintojen korostaminen antaa heille alibin, jonka suojissa julkisen talouden romuttaminen on helpompi toteuttaa. Valtion ja kirkon eliitti, päättäjät ja piispat puhuvat naapuriavusta, talkoohengestä ja näin hämärtävät syrjäyttämistä tuottavien poliittisten valintojen barbarian. Piispa Irja Askola on puhunut kollektiivisesta synnistä, tarkoittaen sillä kasvanutta rasistista puhetta. Miksi hän ei puhu myös siitä synnistä, joka sisältyy yhteiskunnan rasistisiin rakenteisiin ja vallitsevaan eriarvoistavaan ja epäoikeudenmukaiseen oikeistolaiseen politiikkaan? Maahanmuuttajien puolustaminen (tiettyyn rajaan saakka) sopii kirkolle, koska se ei aseta kirkkoa vastakkain poliittisen vallan kanssa eikä siten luo uhkaa kirkon julkisoikeudellisen aseman menettämiselle. Hallituksen epäoikeudenmukaisen ja tuhoisan politiikan arvosteleminen on toinen juttu. Kirkko ei ole juuri ääntänsä korottanut vaikka Suomessa on toteuteuttu vuosikymmeniä kovaa ideologista, hyvinvointivaltion perusteita rapauttavaa, voimakkaasti eriarvoistavaa ja ihmisarvoa loukkaavaa politiikkaa.

Oikeiston ja kirkon intressit yhtyvät tulevassa oikeiston ajamassa ja kirkon siunaamassa almuyhteiskunnassa, jossa köyhät ovat rikkaiden armeliaisuuden varassa. Tässä projektissa kirkolla on korvaamaton tehtävä. Eliitit tarvitsevat kirkkoa luomaan illuusion yhtenäisestä kansasta ja kohtalonyhteydestä rikkaiden ja köyhien välillä. Eliitit tarvitsevat vaikenevaa kirkkoa saadakseen kansan uskomaan, että julkiset turvaverkot ovat tehottomia ja vanhanaikaisia ja kuinka vähäosaisten auttaminen on rakennettava henkilökohtaisen hyväntekeväisyyden varaan. Eliitit tarvitsevat kirkkoa rauhoittamaan hyvinvoinnin hedelmistä syrjäytettyjä kansalaisia, pitämään kädestä leikkausjonoon kuolevia, leipäjonoissa seisovia, yksinäisyyteen työnnettyjä tarpeettomia vanhuksia, kaikkia hylättyjä surkimuksia.

Vaikka kirkon ei tule sitoutua mihinkään ideologiaan niin siitä huolimatta se on poliittinen instituutio. Vallitseva teologia on ideologisesti värittynyttä. Se on porvarillista teologiaa, jonka keskuksessa on status quon siunaaminen, vallan legitimoiminen, suojaavan sateenvarjon luominen maallisen vallan ylle. Jokainen papin saarna on poliittinen, vallanpitäjiä tukeva tai niitä vastustava. Suomen kirkko on koko historiansa ajan myötäillyt ja tukenut valtapolitiikkaa joko suoraan tai välillisesti. Muuttumaton, säännönmukainen, viikoittainen messu ei uusinna niinkään kristinuskon perusmysteerejä, Kristuksen kuolemaa ja ylösnousemusta kuin status quon pysyvyyttä. Se ei ylläpidä kristillisen uskon jatkuvuutta vaan maallisen vallan muuttumattomuutta. Nasaretin Jeesuksen hengessä tapahtuva valtaa haastava puhe leimataan (vasemmistolaiseksi) politiikaksi ja kapinaksi, kun taas valtaa myötäilevää puhetta pidetään kristillisenä.

Mauttomalle, hajuttomalle ja jäsenkadon masentamalle kirkolle maahanmuuttajien aalto tuli kuin tilauksesta. Puhumalla maahanmuuttajien puolesta, kirkko on saanut kauan kaipaamaansa myönteistä julkisuutta. Sitä pidetään jopa rohkeana ihmisarvon puolustajana. Jotkut kirkon ihmiset jopa röyhistelevät rintojaan kirkon profeetallisuudesta. Maahanmuuttajien ihmisarvon puolustaminen on toki tärkeää, mutta kyse on lopulta, kirkon kannalta, vaarattomasta toiminnasta ja sen ”profeetallisuus” näivettynyttä valtion hyväksymää virkamiesliturgiaa. Profeetallisuus ei viihdy oman aseman säilyttämiseen keskittyvässä instituutiossa eikä papissa jonka keskeisenä huolena on eläkevirassa pysyminen.

Kirkon oikeistolaisuus näkyy monella tasolla, niin käytännössä kuin teologiassa. Hyvä esimerkki on kirkon järjestämät puoluejohtajien eduskuntavaalipaneelit Tuomiokirkon kryptassa vuosina 2011 ja 2015. Edellisen vaalipaneelin puheenjohtajana toimi kokoomuslainen, Lauttasaaren kirkkoherra Juha Rintamäki. Jälkimmäisen puheenjohtajina toimivat myös oikeistolaiset, nykyinen Sana-lehden päätoimittaja Heli Karhumäki ja Kallion kirkkoherra Teemu Laajasalo. Tilaisuuksien oikeistolainen luonne ei rajoittunut puheenjohtajiin, vaan se näkyi erityisesti siinä kuinka kirkko otti vallitsevan oikeistolaisen poliittisen diskurssin annettuna. Laajasalo ja Karhumäki käyttivät täysin kritiikittömästi oikeistolaisen hegemonian tuottamia ja ylläpitämiä ideologisia käsitteitä (mm. kestävyysvaje). Jos he olisivat halunneet olla poliittisesti neutraaleja, se olisi edellyttänyt oikeistolaisen puheen avaamista ja ideologista purkamista. Samaa oikeistolaisen hegemonian siunaamista on viime aikoina toteuttanut muun muassa kirkon ylin virkamies, kirkkohallituksen kansliapäällikkö Jukka Keskitalo kiitellessään oikeistoideologian mukaisen yhteiskuntasopimuksen syntymistä. Palkkioksi lojaalisuudestaan kirkko sai pitää loppiaisen ja helatorstain koskemattomina.

On kuvaavaa, että oikeistolaiset kirkkoherrat Rintamäki ja Laajasalo sekä päätoimittaja Karhumäki nauttivat kirkossa laajaa suosiota. Poliittisuus ei ole kirkossa haitta vaan meriitti, uralla etenemisen suoranainen edellytys, kunhan se on porvarillista, oikeistolaista. Vasemmistolaisuus torppaa papin urakehityksen väistämättä. Laajasalo on malliesimerkki kirkon hengellisyyteen kätkeytyneestä oikeistolaisuudesta. Näennäisen epäpoliittinen, todellisuudessa rikkaiden ja hyvinvoivien pappi Laajasalo, tämä kirkon Himanen, on vakiokasvona Yle-Leaks sketsiohjelmassa, joka kaikessa mukaepäpoliittisuudessaan on mitä poliittisin. Yle-Leaks ja Laajasalo vahvistavat oikeiston hegemoniaa tekemällä pilaa (vasemmistolaisesta) politiikasta ja siten murentamalla kansalaisten arvostusta parlamentarismiin ja yleensä politiikkaan.

Kun Jeesus lähetti rikkaat luotaan tyhjin käsin niin oikeistopapit  puolestaan rauhoittelevat heidän omaatuntoa löperöllä armolla ja vesitetyllä evankeliumilla, yksilökeskeisellä ”kukoistusteologialla”. He saarnaavat armosta ja anteeksiannosta samalla kätkien oman viiteryhmänsä toteuttaman hyvinvointivaltion romuttamisen. Sisältö on samantekevää, kunhan fiilistä riittää, kunhan on mahtavaa ja upeaa, spektaakkelia ja paljon adjektiiveja. He naittavat egoismin kristilliseen lähimmäisenrakkauteen ja julistavat eliitin evankeliumia hyvinvoivalle keskiluokalle, joka eskapismin kaipuussaan tyytyy hubbabubba-teologian dynaamiseen sumuverhoon. He sitovat köyhille suunnatun vapauttavan evankeliumin rikkaita ja vahvoja suosivan ideologian palvelukseen. Oikeistolaisuus ei ole kirkossa politiikkaa vaan asioiden luonnollinen tila, suoranaista evankeliumia kun taasen vasemmistolaisuus on poliittista, epäsuotavaa, kapinallista. Oikeistokirkko hämärtää, etäännyttää ja kesyttää Jeesuksen poliittista valtaa uhkaavan sanoman.

On vaikea kuvitella kirkon lisäksi toista historiallista liikettä, joka olisi niin törkeästi pettänyt vallankumouksellisen alkuperänsä. Kristillisyys on jo kauan sitten siirtynyt köyhien ja osattomien rinnalta rikkaiden ja vahvojen puolelle. Kristillisyydestä on tullut uskontunnustus hyväosaisille, ei hämmästyttävä lupaus arvottomalle roskajoukolle, b-luokan kansalaisille, päähänpotkituille. Porvarillinen kristinuskon ja Raamatun tulkinta on varastanut evankeliumin köyhiltä ja tehnyt siitä hurskastelevien ja valehtelevien poliitikkojen sekä kirkon eliitin tekopyhää jargonia.  Kun vanhukset kituvat laitoksissa ja mielenterveysongelmaiset kulkevat hylättyinä pitkin katuja, kirkko ylläpitää nostalgiaa tunnelmoimalla kauneimpien joululaulujen tahdissa. Samalla kun suuret kansainväliset yhtiöt ja pankit sekä ilmaston lämpeneminen raunioittavat koko sivilisaatiota, taistelee kirkko henkeen ja vereen sen puolesta, että saataisiin nyt ainakin yksi virsi veisata koulujen suvijuhlissa.

Kirkon oikeistolaisuuden voi havaita myös Helsingin seurakuntayhtymän taannoisissa jäsenyyskampanjoissa tai Jäsen 360° – hankkeessa, joka on Kotimaa-yhtiöiden, seurakuntien käyttöön suunnittelema liiketoimintapohjainen malli asiakkaiden segmentoinnista. Sen avulla kirkko voi kohdentaa ja tuunata evankeliumi-tuotteen sopivaksi eri ihmisryhmille, segmenteille. Niin yhtymän kampanjoiden kuin Jäsen 360° -hankkeen värikkäät ja trendikkäät esitteet kertovat oleellisen. Ne ovat kuin Kokoomuksen kotisivut: ei substanssia, vain kuvia hyvinvoivista ja hyvin pukeutuneista ihmisistä hymyilemässä hyvin hoidetuilla hammaskalustoillaan. Kirkko imitoi Kokoomusta ja luo mielikuvaa voittajien kirkosta. Tavoite on selvä. Hankkeet kosiskelevat keskiluokkaa ja ylempää keskiluokkaa, koska nämä segmentit sattuvat olemaan kaikkein ratkaisevimmat kirkon tulevaisuuden kannalta. Heillä kun on maksukykyä. Segmentointi pudottaa välittömästi pois köyhät, heikot, marginaaliin työnnetyt, eli juuri ne, joiden pariin Jeesus hakeutui. He putoavat kaikkien segmenttien ulkopuolelle, koska Jäsen 360° -hanke ei edes tunnista heitä ja vaikka tunnistaisikin, niin he eivät tule koskaan vastaamaan yhteenkään kirkon kyselyyn. He saattavat olla köyhiä, mutta tyhmiä he eivät ole. Vähemmästäkin he ymmärtävät, ettei kirkko kaipaa heitä, vaan ainoastaan hyviä veronmaksajia. Jo Jäsen 360° – hankkeen nimi kertoo paljon. 360 astetta on ympyrä, jossa ei ole särmää, ei tarttumapintaa. Kirkko-360° mukautuu saumattomasti kovaan oikeistolaiseen hegemoniaan asettuen vahvojen ja voittajien puolelle.

Kirkon oikeistolaisuus näkyy erityisen hyvin Helsingin tuomiokirkossa, tässä Suomen kirkon näyteikkunassa. Vuonna 2012 siellä järjestettiin ”Kaveria ei jätetä” -paneelikeskustelu syrjäytymisen vähentämisestä. Tilaisuus liittyi valtakunnalliseen Ajattelun viikkoon, jonka taustalla oli oikeistolainen viestintätoimisto Ellun kanat ry. Viikon tavoitteena oli lisätä ajattelun arvostusta Suomessa.  Viikon suojelijana oli pääministeri Jyrki Katainen. Ajattelun viikon taustayhteisöön kuului yhteiskunnan eliittitahoja: Accenture, yksi maailman suurimmista konsultointi-, teknologia- ja ulkoistamispalveluja tarjoavista yrityksistä, rikkaiden huonekalukauppa Skanno, Elinkeinoelämän valtuuskunta (EVA), yksityinen tutkimus- ja koulutusyritys Filosofian Akatemia Oy, Kauppalehti sekä jo mainittu Ihan tavallisia asioita -kampanja.

Keskustelijat olivat myös yhteiskunnan (oikeisto)eliittiä. Toimittaja Arto Nybergin johdolla muun muassa pääministeri Katainen, kokoomuspappi Olli Valtonen, toimitusjohtaja Aki Riihilahti, toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimes, piispa Eero Huovinen sekä presidentti Niinistön ”Ihan tavallisia asioita -hankkeen vetäjä Marko Kulmala. Tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherra Matti Poutiainen ei nähnyt oikeistolaisessa asetelmassa mitään ongelmallista. Hän oli antanut viestintätoimisto Ellun kanoille ja sen toimitusjohtajalle, entiselle kokoomuskansanedustaja Kirsi Pihalle, täysin vapaat kädet tilaisuuden suhteen. Kirkko siis levitti enkelin siivet suojaksi hyvinvointivaltion alasajoon sitoutuneille voimille. Siitä huolimatta kirkolla on otsaa väittää olevansa poliittisesti neutraali. Ajattelu on kirkossa oikeaa, jos se on oikeaa.

Hegemonisen kristinuskon epäkristillisyys paljastui myös Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Sampo Terhon kolumnissa kirkon tehtävästä. http://www.valomerkki.fi/puheenvuorot/kolumni-sieluja-pelastamaan On paljon kertovaa, kun rasismia hyysäävän puolueen kansanedustaja irrottaa pelastuksen ihmisoikeus- ja oikeudenmukaisuuskysymyksistä. Hälytyskellojen pitäisi soida, kun vallitsevan köyhiä halveksivan, eriarvoistavan ja epäoikeudenmukaisen poliittisen hegemonian edustaja lausuu näkemyksiään kristinuskosta. Jeesus Nasaretilainen ei kumartanut rikkaita. Hän ei potkinut päähän muukalaisia ja köyhiä vaan suojeli heitä rikkaiden väkivallalta. Terhon näkemys ei kuitenkaan ole poikkeus vaan kirkon valtavirtaa. Filosofi Friedrich Nietzsche totesi kirjassaan Antikristus, että kristillisellä moraalilla ja kristinuskolla ei ole yhtään kosketuskohtaa todellisuuden kanssa. Tässä on kristillisen kirkon synti ja petos. Usko ja etiikka irrotetaan fataalisti toisistaan. Kristillisyys kääntyy vastakohdakseen. Pelastuksen edellytykseksi tulee oppi, oikea usko, ei se kuinka suhtaudumme lähimmäisiimme, erityisesti niihin joiden ihmisarvo on uhattuna.

Me tiedämme kuka Jumala on, kun näemme nälkäisten tulevan ruokituiksi ja rikkaiden lähetetyksi pois tyhjin käsin. Poliittista hegemoniaa kumartava kirkko kääntää tämän nurinniskoin. Ilosanomasta köyhille tulee rikkaiden omaisuutta, jonka mukaan kunnon kristitty voi hyvällä omallatunnolla tuottaa ja tukea epäoikeudenmukaista ja eriarvoistavaa rikkaita suosivaa politiikkaa. Eristämällä kristinuskon todellisuudesta kirkko näivettää köyhille suunnatun vallankumouksellisen rakkauden sanoman ja vesittää sen maailmaa ja sydämiä muuttavan voiman. Pelastus ei voi olla irrallaan maailmasta. Se ei voi tapahtua ikään kuin meistä huolimatta vaan sen on oltava syvässä yhteydessä yhteisöihin, yhteiskuntiin, ihmisoikeuksiin, oikeudenmukaisuuteen. Pelastus on arkista, proosallista, jokapäiväiseen elämään liittyvää. Se on sitä, että marginaaliin työnnetyt, halveksitut ja päähänpotkitut toisen luokan kansalaiset saavat takaisin heiltä riistetyn ihmisarvon. Se on sitä, että nälkäiset tulevat ruokituiksi, alastomat vaatetuiksi, kodittomat saavat kodin. Se on sitä, että muukalaiset toivotetaan tervetulleiksi. Kaikki autenttinen teologia on vapautuksen teologiaa. Hegemoninen oikeistokristillisyys on evankeliumin ideologinen versio, joka sataa tämän maailman valtojen ja voimien laariin. Kristillinen julistus, joka ei muodosta loukkausta ja vastustusta nykyistä ihmistä halveksivaa politiikkaa kohtaan, on lopulta arvotonta.

Kirkon lähtökohtainen konservatiivisuus asettuu oikeiston kanssa samaan linjaan kun puolestaan vasemmistolaisuus on kapinaa, uhmaa, järjestystä horjuttavaa. Ei ole ihme, että arvokonservatiivinen kirkko vetoaa äärinationalisteihin ja fasismiin viehtyneisiin. Vasen puoli on kirkossa ollut aina väärä, niin vasenkätisyydessä kuin politiikassa. Vasen on demonien ja Saatanan puoli. Jeesus itse joutui valtakoneiston hampaisiin juuri sen tähden, että häntä syytettiin asettumisesta vasemman, Belsebulin, Saatanan puolelle: Mutta lainopettajat, joita oli tullut Jerusalemista, sanoivat: ’Hänessä on Belsebul, itsensä pääpaholaisen voimin hän pahoja henkiä karkottaa.’ (Mark 3:22.) Jeesuksen koko toiminta oli vallan silmissä vasenta, järjestyksen ja status quon vastaista, kumouksellista ja kapinallista. Jeesus oli paha henki, joka yhä uudelleen on demonisoitava ja ristiinnaulittava. Vasen on ikiaikainen demoni, joka on ajettava ulos vaikka pakottamalla vasenkätinen oikeakätiseksi tai järjestämällä oikean ajattelun kampanjoita. Kirkko on pettänyt köyhät muuttuessaan rikkaiden kirkoksi. Siksi köyhät ovat kääntyneet vasemmalle, maallisten ja sosialististen ihanteiden puoleen. Vasen on aina eliitin, omistavan luokan varpaille astumista. Luukkaan evankeliumissa Jeesus paljastaa valtaa uhkaavan vasemman käden agendansa:

Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta. (Luuk 4:18–19.)

Tämä on vastustamattoman poliittista puhetta, joka on herättänyt levottomuutta yhteiskunnan eliitissä kautta historian, niin myös tämän päivän Suomessa. Kirkko kätkee köyhille suunnatun vapauttavan evankeliumin, siunaa oikeistolaista eriarvoistavaa  politiikkaa ja sitoo niin käytännön kuin opin poliittisen hegemonian palvelukseen. Vuonna 2017 on uskonpuhdistuksen 500-vuotisjuhla. On aika puhdistaa usko ja vapauttaa evankeliumi poliittisen ideologian kahleista.

 

 

 

 

 

Mainokset

2 vastausta artikkeliin “Kirkon ja oikeiston epäpyhä liitto

  1. Ihan mielenkiintoinen näkökulma. Olen kirjoittajan kanssa pitkälti samaa mieltä. Mutta, kirjoituksesta olisi jäänyt selvästi rehellisempi vaikutelma, jos ”entinen”-titteliä olisi käytetty tasapuolisesti. Jostain syystä Kirsi Pihan Kokoomuksen rivikansanedustajuus oli mainitsemisen arvoinen asia, mutta ei sen sijaan hänen nykyinen tittelinsä. Suvi-Anne Siimeksen Vasemmistoliiton kansanedustajuus, puhumattakaan puheenjohtajuudesta, ei jostain syystä taas ollut olennaista. Toimitusjohtaja-titteli ehkä tuki paremmin kirjoittajan viestiä samoin kuin se, että hänen johtamana organisaatio oli ilmeisen tietoisesti jätetty mainitsematta.

    Tykkää

    1. Kiitos kommentista. Olisi tosiaan voinut mainita Siimeksestä mutta tunnustan ettei se tullut edes mieleeni. Näen hänet niin oikeistolaisena hahmona, huolimatta hänen Vas.liitto-menneisyydestään. Pihan ja Ellun-kanojen hautomon oikeistolaisuudessa ei ole mitään epäselvyyttä.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s