Pahan tolkullisuus

Vielä kun ehditte, niin katsokaa Yle Areenasta hieno ja ajankohtainen elokuva Hannah Arendt, jossa päähenkilö seuraa Israelin tiedustelupalvelu Mossadin pidättämän SS-upseeri, ”kansanmurhan kansliapäällikkö”, Adolf Eichmannin oikeudenkäyntiä Jerusalemissa.

Näyttökuva 2016-02-04 kello 2.38.34

http://areena.yle.fi/1-2197137

Filosofi Arendtia riivasi ajatus siitä miten oli yhdistettävissä Eichmannin keskinkertaisuus ja valtavat rikokset, joihin hän oli osallisena. Eichmann ei ollut millään tavalla kauhea vaan tylsä, mitäänsanomaton, byrokraatti. Hän ei ollut antisemiitti, vaan kunnon kansalainen, tolkun ihminen, joka noudatti lakia ja totteli käskyjä. Eichmann oli kauhistuttavan normaali ihminen.

Arendtin mukaan länsimainen traditio kärsii siitä ennakkoluulosta, että pahin mihin ihminen pystyy, johtuu itsekkyyden paheesta. Natsien toimesta pahuus näyttäytyi ennalta arvaamattoman radikaalina. Pahin tai radikaali paha ei hänen mielestään liity lainkaan käsitettäviin synnillisiin motiiveihin kuten itsekkyys, vaan joidenkin ihmisten tarpeettomaksi tekemiseen ihmisinä.

Kuinka ajankohtaista puhetta, ei pelkästään turvapaikanhakijoista puhuttaessa vaan laajemmin kaikkien ylijäämäihmisten, niiden jotka eivät kykene olemaan tuottavia kuluttajia, vaan pelkkänä taakkana ja kustannuseränä voittojen maksimoinnin tiellä.

Keskitysleirijärjestelmä perustui siihen, että vangit saatiin uskomaan omaan tarpeettomuuteensa ennen kuin heidät surmattiin.  Leirit olivat kuin nykyajan kilpailuyhteiskunta, jonka perimmäinen viesti meille on: sinä et ole mitään, et ole itsessäsi arvokas vaan kulutuksen ja käytön jälkeen tarpeettomana poisheitettävä. Leiri oli paikka, jossa jokainen teko ja ponnistus on periaatteessa järjetön. Leireissä tuotettiin järjettömyyttä samaan tapaan kuin meidän kulttuurissamme, jossa moraaliset suuntaviivat, koordinaatit on sekoitettu, hämmennetty, käännetty ylösalaisin. Viisas on se joka huijaa, tyhmä on se, joka on rehellinen. Tekoja ei määritellä enää sen mukaan ovatko ne hyviä vai pahoja, vaan tuottavatko ne voittoa ja miten paljon. Järjen valtakausi on päättymässä globaaliin järjettömyyteen.

Arendtin mielestä suurimman pahan maailmassa tekevät mitäänsanomattomat ihmiset. Paha jonka he tekevät vailla motiivia tai vakaumusta. Nuo ihmiset eivät ole julmia eivätkä pahantahtoisia, he vain kieltäytyvät olemasta persoonia. Arendt kutsui tuota ilmiötä ”pahan arkipäiväisyydeksi”. Eichmann kieltäytyi olemasta persoona, hän ei kyennyt ajattelemaan, eikä siksi kyennyt tekemään moraalisia arvioita. Hänen pahuutensa ei ollut demonista. Hän ei vain kyennyt ajattelemaan.

Arendt sai valtavasti kritiikkiä osakseen, varsinkin juutalaisyhteisöstä. Heidän mielestään Arendt syyllisti juutalaiset omasta kansanmurhasta. Kritiikki syntyi siitä kun Arendt toi esiin juutalaisten johtajien yhteistyön natsien kanssa. Arendt puolustautui. Hän painotti kuinka tärkeää on kysyä näitä kysymyksiä, koska juutalaisten johtajien yhteistyö natsien kanssa osoittaa kuinka täydellisen moraalisen luhistumisen natsit saivat aikaan, melkein kaikissa Euroopan maissa, eivätkä vain vainoajien vaan myös uhrien keskuudessa.

Arendt totesi kuinka Sokrateen ja Platonin ajoista ajattelua on kutsuttu minun ja minun itseni mykäksi dialogiksi. Kun Eichmann kieltäytyi olemasta persoona, hän luopui täysin ihmiselle ominaisimmasta piirteestä eli kyvystä ajatella. Niinpä hän ei enää kyennyt tekemään moraalisia arvioita. Kyvyttömyys ajatella antoi monille tavallisille ihmisille mahdollisuuden syyllistyä hirviömäisiin tekoihin, jollaisia ei oltu milloinkaan ennen nähty. Ajattelun manifestaatio ei ole tieto vaan kyky erottaa oikea väärästä, kaunis rumasta. Arendt toivoi, että ajattelu antaisi ihmisille voimaa estää katastrofeja, kun ratkaisevat hetket ovat käsillä.

Nyt ovat ratkaisevat hetket käsillä, kun ihmisiä ollaan jälleen tekemässä tarpeettomiksi, kun ihmisyys itsessään on asetettu epäilyksenalaiseksi. Arvottomuuden uhka koskee ensi sijaisesti turvapaikanhakijoita ja muita heikommassa asemassa olevia, työttömiä, köyhiä, alkoholisteja, narkomaaneja, sairaita, vammaisia, vanhuksia, lapsia, mutta lopulta meitä kaikkia. Suostummeko olemaan persoonia ja uskallammeko ajatella ja tehdä sen mukaisia moraalisia arvioita vai jäämmekö epäpersooniksi, tolkun ihmisiksi, kunnon kansalaisiksi, joiden kyky moraalisiin arvioihin heikkenee ja sammuu kokonaan?

 

Mainokset

4 vastausta artikkeliin “Pahan tolkullisuus

  1. Eichmann tiesi kyllä paljon paremmin mitä teki kuin mitä Arendt aavisti. Eichmannin puolustustaktiikka vain oli tavanomainen ”tein vain mitä käskettiin”. Arendt oli terävä ajattelija, mutta Eichmannin suhteen hän erehtyi, kuten myöhempi tutkimus on osoittanut. Kysymys on siksi vähän visaisempi.

    Tykkää

  2. Luin edellisen kolumnisi ja ajattelin tätä elokuvaa; äärimmäisen ajankohtainen. Emme opi historiasta, ellei sitä kerrota yhä uudelleen ja uudelleen.

    Tykkää

  3. Genetiiviattribuutti ’tolkun’ (vrt tolkun ihminen, toimen mies, järjen jättiläinen) on tässä ymmärretty negatiivisesti. Varsinaissuomalaisessa käytännössä se on kyllä ymmärretty positiivisesti, eli tolkullinen, tolkun ihminen on järkevä, toimii mielekkäästi. Tolkuton on taas järjetön, tyhmä, kohtuuton. Tulla tolkkuihinsa on sama kuin tulla tajuihinsa, tietoiseksi. Kirjoittaja ei ole ehkä ollut tietoinen näistä merkityksistä? Vai voisiko hän tarkoittaa, että olisi moraalisesti parempi olla tolkuton kuin tolkun ihminen?

    Tykkää

    1. En ole niin tolkuton, etten tietäisi mitä tolkku tarkoittaa. Ihan olen tarkoituksella laittanut rinnakkain kaksi sanaa, joilla ei pitäisi olla kertakaikkiaan mitään tekemistä toistensa kanssa. Siinä se juju piileekin.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s