Uhman ilosanoma

Miten on mahdollista, että kristityn ihanne on olla kiltti, “kunnon kansalainen” kun Jeesus oli täynnä kapinaa ja auktoriteettien kyseenalaistamista pikkuvarpaan kärjestä hiustupsuun saakka? Millä ihmeen teologisella väännöllä me kristityt olemme tehneet itsestämme autoritaarisia alistujia kun kapinallisuus pitäisi olla meidän luonnollinen tila?

Näyttökuva 2016-01-25 kello 12.13.50

Kunnon kansalaisuus on pahimmanlaatuista syntiä ja välinpitämättömyyttä tänä aikana kun ihmisyyttä halveksiva ideologia hallitsee niin hallituksen ja elinkeinoelämän agendaa kuin mamukriittisten puheita ja heidän katutason toimintaansa.

Filosofi Theodor Adornon mukaan potentiaalisen fasistin tunnistaa autoritaarisesta persoonallisuudesta, “joille on luonteenomaista ajattelun ja käyttäytymisen joustamattomuus, vallan ja tahdon korostaminen hellämielisyyden kustannuksella,… Keskeinen piirre on alistuva, kritiikitön asenne auktoriteetteihin.”

Tämä sopii niin jäykän puhdasoppisesti uusliberaalia talousdiskurssia ihmisyyden kustannuksella kumartavaan hallitukseen kuin rasistiseen ideologiaan antautuneille katupartioille ja muille mamukriitikoille. Jos talousopit eivät toimi todellisuudessa niin sitä pahempi todellisuudelle. Mamukriitikoiden oppi on vastaava: mamu taipuu selitykseksi kriisiin kuin kriisiin ja jos ei taivu niin taivutetaan.

Kun poliittinen eliitti tukeutuu EU:n kansakuntia tuhoon vievään talouskuriin niin Odinin soturit puolestaan hakevat voimaa germaanisesta jumalastaan ja homoeroottista äijähenkeä synnyttävästä univormustaan. Odinin soturit ovat pelon lapsia. He ovat ihmistä ja ihmisyyttä halveksivan valtapolitiikan äpäriä, jotka yrittävät säilyttää hiipuvan kunnian ja omanarvontuntonsa rippeet tässä ihmisarvoa häpäisevässä markkinatotalitarismissa.

Kirkko on myös hyvä esimerkki. Miten vapautta janoava ihminen liittyy yhteisöön, jonka jäsenyyden perusedellytyksenä on alistuminen? Autoritaarisuus on sisäänrakennettuna kirkon oppiin ja kulttuuriin. Kun Jeesus tuli vapauttamaan meidät auktoriteeteista niin kirkko yhä uudelleen meidät niille alistaa. Kirkkoinstituution ensisijainen tehtävä on varmistaa oma olemassaolonsa, ei vapauttaa ihmisiä.

Kun ihmisyys on tuhon partaalla, kirkon on luovuttava tottelevaisuuden teologiasta ja sen sijaan julistettava uhman teologiaa, Me elämme käänteisessä totalitarismissa, jossa demokraattiset instituutiot ovat kadottaneet valtansa suurille yhtiöille, kansainväliselle pääomalle, suurille investointipankeille. Ihmisen korkein päämäärä ei ole toteuttaa ihmisyyttään vaan kasata loputtomasti voittoa omistajille.

Pappien on siis lopetettava kuulijoiden miellyttäminen. Ei saarnan tule olla mukavaa kuultavaa vaan sen tulee häiritä, ärsyttää, hiertää, olla skandaali. Totuus ei ole kivaa, miellyttävää tai nautittavaa kuultavaa. Papin ja kristityn ei tule tavoitella ihailluksi tulemista tai suosionosoituksia. Ainoa päämäärä on totuus. Kirkon ja papin pitää avata todellisuus, ei säilyttää illuusioita. Evankeliumin tulee koskettaa todellisuutta jossa elämme. On paljastettava ajan pahat kasvot. Vain siten voimme löytää vapauden.

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s