Isä meidän (osa II) – köyhien poliittishengellinen rukous

Tämä on keskustelun jatkoa ja vastaukseni kummityttöni Devan toiseen blogiin Jeesuksen Isä meidän- rukouksesta (http://esimerkinvoima.blogspot.fi/2016/01/lisatulkintaa-isa-meidan-rukouksesta.html).

thumb_IMG_9972_1024

Raamatun kohtaukset ovat kuin pysäytettyjä kuvia, jotka meidän on laitettava liikkeeseen, tulkittava ne aina uudelleen ajassa ja paikassa. Ne on siis ”kirjoitettava” yhä uudelleen. Siksi kummityttöni Deva on oikeilla jäljillä kun hän tulkitsee Isä meidän-rukousta. Kun tradition tekstit sulkeutuvat, eivätkä kommunikoi meille, on aika räjäyttää ne liikkeeseen. Kuitenkaan en ole kummityttöni lailla valmis niistä luopumaan. Ne ovat mielestäni korvaamattomia. Niissä on meidän juuremme. Ne ovat aarreaitta, josta voimme ammentaa. Näiden tekstien kanssa ovat ihmiset painineet jo lähes kahdentuhannen vuoden ajan. Raamattu on todistusta merkitystä ja Jumalaa etsivästä ihmisestä ja ihmistä etsivästä Jumalasta. Raamatun tekstit eivät ole kiveen hakattua lakia vaan oppaita jotka voivat johdattaa meidät elämän lähteelle. Raamattu ei ole Jumala. Se ei ole erehtymätön. Raamattu ei ole tippunut taivaasta. Sitä ei ole kirjoittanut Jumalan sormi eikä enkeli ole liikuttanut kirjoittajan kynää tai sanellut tekstin sisältöä. Ihminen on kirjoittanut sen, vajavainen, raadollinen ja syntinen ihminen, joka Raamatussa tulkitsee tapahtumia ja maailmassa kohtaamiaan asioita omalla rajallisella ymmärryksellään, luovuudellaan ja mielikuvituksellaan. Raamatun ainoa auktoriteetti on siinä, kuinka paljon ja missä määrin se herättää ihmisissä totuuden janon, rakkauden ja myötätunnon toista ihmistä kohtaan. Raamattu ei pääty pisteeseen vaan kaksoispisteeseen.

Tämä koskee myös evankeliumeja. Nämä omaan aikaansa jäätyneet kuvat on taas kerran laitettava liikkeelle. Jotta se olisi mahdollista, meidän on ymmärrettävä mitä nuo kuvat ovat tarkoittaneet omassa ajassaan ja paikassaan. On kiusaus poimia evankeliumeissa esiintyviä Jeesuksen lauseita irralleen ja tehdä niistä yleispäteviä viisauksia. Ne on nähtävä siinä kontekstissa, jossa ne ovat syntyneet. Ne eivät leijuneet taivaassa, vaan niillä oli syvä kosketuspinta aikansa todellisuuteen. Jeesus puhui kieltä, jota ihmiset ymmärsivät.

On hämmentävää kuinka vähälle huomiolle on jäänyt muun muassa se, että Palestiina oli Jeesuksen aikana Rooman miehittämä. Se tulee toki ilmi niin jouluna kuin pääsiäisenä mutta sillä ei tunnu olevan juuri mitään vaikutusta siihen kuinka evankeliumien Jeesusta tulkitaan valtavirtakristillisyydessä. On outoa, jos Roomalla ei olisi mitään vaikutusta siihen miten ja mitä Jeesus julistaa.

Rooman miehityksen lisäksi on huomioitava myös yhteiskunnan sosioekonominen tilanne, se kuinka riistettyjä monet kansalaiset olivat uskonnollispoliittisen eliitin taholta. Talonpojat olivat kovan kaksinkertaisen verorasituksen alaisia. Heitä riisti sekä oman kansan että vieraan vallan valtiaat. Sato ei nähnyt toista, kun Rooma ja roomalaisten sijaishallitsija, kuningas Herodes, veivät siitä lähes puolet veroina sekä pakollisina temppelille suoritettuina kymmenyksinä ja uhreina.

Luukkaan jouluevankeliumin ensimmäinen jae kertoo mistä on kysymys:

Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano.

Yhdessä lauseessa maalataan tausta, yhteiskunnallispoliittinen tilanne, missä palestiinalaiset elivät ja mihin Jeesus syntyi. Joosef ja Maria lähtivät Betlehemiin, koska heidän piti tehdä Roomalle tili veronmaksua varten tulonlähteistään ja mahdollisista omistuksistaan. Heillä saattoi olla Betlehemissä maatilkku, josta he tai heidän vanhempansa olivat aikoinaan joutuneet luopumaan ankaran verotuksen vuoksi ja hankkimaan elantonsa muualta. Joosefin ja Marian piti palata takaisin kotiseudulleen, jotta vallanpitäjät voisivat viedä heiltä tuhkatkin pesästä. Ei ole mikään ihme, että ennen matkalle lähtöä Jeesuksen äiti Maria, kuultuaan synnyttävänsä Messiaan, puhkeaa laulamaan poliittis-militanttista voitonlaulua: Hän on syössyt vallanpitäjät istuimiltaan ja korottanut alhaiset (Luuk. 1:52).

Tämä koulujen joulujuhlissa perinteisesti läpi patsasteltu Luukkaan jouluevankeliumi on ehkä tunnetuin Raamatun teksti kansalaisten keskuudessa. Sen perinteisessä kirkollisessa tulkinnassa vapauttava ilosanoma on sidottu ja valtaa haastavasta tekstistä on tehty kiiltokuvamaista satua. Kirkko kätkee radikaalin sanoman idylliseen seimiasetelmaan. Jeesuksen ankarat, yhteiskunnalliset tekstit on kirkossa etäännytetty, niiden alkuperäiset merkitykset on kadotettu ja muutettu toisiksi.

Evankeliumit ovat Jumalan valtakunnan vastakulttuuria. Ne ilmaisevat kristittyjen oppositioasenteen niin Roomaa kuin omaa uskonnollispoliittista eliittiä ja sen hallitsemaa korruptoitunutta temppelilaitosta vastaan. Jo sana evankeliumi oli haaste Roomalle. Ilosanoma, evankeliumi, tarkoitti Roomassa sekä keisari Augustuksen syntymää (63 eaa.–14 jaa.) että keisareiden kansalaisille hyvää lupaavaa sanomaa. Ennen kuin Jeesus oli edes syntynyt, keisari Augustuksella oli samat tittelit kuin hänellä myöhemmin: Jumalan poika, Jumala, Jumala Jumalasta, Herra, Vapahtaja, Maailman pelastaja.

Evankeliumeissa siis asetetaan nämä Jumalan pojat, keisari ja Jeesus samalle viivalle ja osoitetaan kumpaa hevosta kannattaa veikata. Markus tekee evankeliumissaan heti ensimmäisessä lauseessa selväksi sen, mistä Jeesuksen toiminnassa oli kyse: Ilosanoma Jeesuksesta Kristuksesta, Jumalan Pojasta, lähti liikkeelle näin. Kyse oli tämän maailman valtojen ja voimien haastamisesta, ei pelkästään juutalaisen eliitin vaan myös roomalaisen imperiumin. Sama Jumalan ja keisarin valtakunnan vastakkainasettelun tematiikka jatkuu läpi evankeliumeiden. Periferia ja keskus ovat vastakkain: autiomaa ja Jerusalem, köyhä puuseppä vastaan mahtava hallitsija, Jeesuksen aasi vastaan keisarin sotaratsu, risti vastaan miekka. Keisarit kruunattiin kunniassa ja loistossa maan mahtavien seurassa, kun puolestaan Nasaretin puuseppä kruunattiin autiomaassa köyhien surkimusten parissa, paikassa, johon vainotut olivat perinteisesti paenneet ja josta kapinalliset ja profeetalliset liikkeet olivat ammentaneet voimansa. Johannes Kastaja, risupartainen, kamelinkarvaan pukeutunut, heinäsirkkoja syövä vallanpitäjien leppymätön vihamies, vihki Jeesuksen köyhien keisariksi kastamalla tämän Jordan-virrassa.

Myös isä meidän-rukous liittyi orgaanisesti tiettyyn yhteiskunnalliseen tilanteeseen. Se on tärkeä teksti, joka vahvisti aikanaan nuoren seurakunnan identiteetin ja määritteli sen toimintakulttuurin. Se on tärkeä teksti myös meille jotka haluamme olla Nasaretilaisen seuraajia. Siinä on kaikki keskeinen. Sen avulla me löydämme valon.

Isä meidän-rukouksessa ilmenee, kuten muuallakin evankeliumeissa, Jumalan ja Rooman (maailman) valtakuntien välinen sovittamaton vastakkaisuus. Jumalan isäksi kutsuminen liittyi tähän kristillisen seurakunnan oppositioasenteeseen. Kun roomalaisille isä oli Jupiter/Zeus ja keisari niin kristityille Jumala oli isä meidän joka olet taivaissa eli maailman luoja, suvereeni Jumala, joka manifestoitui Jeesuksessa. Ja kun sanomme meidän, emme tee eroa ihmisten välillä. Se kuvaa Jumalan valtakunnan perustavaa tasa-arvoa ihmisten välillä.

Kun evankeliumin Jeesus opetti seuraajiaan rukoilemaan pyhitetty olkoon nimesi, niin se sisälsi väitteen, että Jumalan nimi häpäistiin siinä yhteiskunnassa, Jumalan valitun kansan keskuudessa. Se häpäistiin vallitsevassa, räikeässä epäoikeudenmukaisuudessa, köyhien riistossa, korruptoituneessa temppelikultissa. Se häpäistiin siinä, ettei Jumalan annettu olla Jumala, oikeudenmukainen, lahjoja kaikille jakava, kaikki sisäänsä sulkeva. Jumalan nimi ja oikeudenmukaisuus ovat erottamattomat. Ja juuri nämä olivat silloin erotetut, niin Rooman kuin juutalaisen eliitin toimesta.

Saman voimme todeta omasta ajastamme ja yhteiskunnastamme. Meidän on rukoiltava pyhitetty olkoon nimesi koska Jumalan nimi häpäistään vallitsevassa epäoikeudenmukaisuudessa ja riistossa. Se häpäistään siinä, että yhteiskuntamme suojaavat rakenteet murskataan, että heikommassa asemassa olevien elämisen mahdollisuudet tuhotaan ja köyhien asemaa kurjistamalla kurjistetaan. Se häpäistään siinä, että varallisuuden annetaan kasautua yhä pienemmän porukan käsiin, että työttömiä nöyryytetään, julkiset palvelut murennetaan. Jumalan nimi häpäistään siinä, että tuhoamme luomakuntaa häikäilemättömästi ja alistamme kaiken yksityiseen voitontavoitteluun. Se häpäistään siinä, että ihmiseltä viedään arvokkuus, korvaamaton ihmisarvo. Jumalan nimi puolestaan pyhitetään vapauttavilla teoilla ja siinä, että Jumalan annetaan olla Jumala, kaikille hyviä lahjojaan jakava.

Kun rukoilemme tulkoon sinun valtakuntasi niin me asetumme vastakkain yhteiskuntaamme ja maailmaa tuhoa kohti ajavan tuhokapitalismin kanssa. Me asetumme siinä tinkimättömästi puolustamaan jokaisen ihmisen luovuttamatonta arvoa, eläinten oikeuksia, luomakunnan hyvinvointia ja vaadimme myös senmukaisia näkyviä ja konkreettisia poliittisia toimia, rakenteellisia ratkaisuja.

Kun rukoilemme tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa, niin me tunnustamme maailmamme traagisen tilan. Kun taivaan enkelit toteuttavat täydellisesti Jumalan tahdon niin me puolestamme elämme keskellä pahan status quota. Silti ei ole mitään syytä epätoivoon vaikka pahuus manifestoi itseään maailmassa yhä voimallisemmin. Meidän on aika nostaa päämme.

Meidän on rukoiltava anna meille jokapäiväinen leipämme eli anna meille se jota me elääksemme tarvitsemme, koska yhä suuremmmalta ihmisjoukolta se riistetään. Saksalaiset teologit Martti Luther ja Dietrich Bonhoeffer sanoivat että kristityn ja kirkon velvollisuus on heittää kapulaa rattaisiin, jos kuski on humalassa. Toisin sanoen kirkon on noustava vastarintaan tilanteessa, jossa poliittiset ja taloudelliset instituutiot ovat moraalisesti turmeltuneet. Bonhoeffer taisteli natseja ja Luther keskiajalla Fugger -suvun ylikansallista talous- ja kauppamonopolia sekä ruhtinaiden ylivaltaa vastaan. Nyt jos koskaan on kapulan heittämisen aika. Suomen ja Euroopan eliitit kaahaavat pahasti kännissä ja ajavat yhteiskuntiamme kohti kuilua tuhoisalla kurjistamispolitiikallaan. Me olemme luoneet kapitalistisen tuhokoneen jolla ei ole enää mitään pidäkkeitä. Olemme päässeet moraalin tuolle puolen.

Kun rukoilemme ja anna meille velkamme anteeksi niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meille velassa, niin me liitymme Jeesuksen tavoin vanhaan Mooseksen aikaiseen riemuvuosiperinteeseen.

Pyhittäkää viideskymmenes vuosi ja julistakaa maanne kaikille asukkaille yleinen omistusoikeuksien palautus. Se vuosi on riemuvuosi. Silloin jokainen maansa menettänyt saa sen jälleen haltuunsa ja jokainen orjaksi myyty saa palata sukunsa luo. (3 Moos. 25:10.)

Velalliset, jotka eivät kyenneet maksamaan lainojaan takaisin, menettivät maansa ja joutuivat velkaorjuuteen perheensä kanssa. Seurauksena oli maanomistuksen keskittyminen, vaurauden kasaantuminen ja yhteiskunnan eriarvoistuminen. Profeetat tuomitsivat kovin sanoin suurmaanomistajien toiminnan:

Voi niitä, jotka hautovat ilkitöitä, vielä vuoteessaankin miettivät pahoja tekoja! Aamun tullen he toteuttavat aikeensa, siihen heillä on valta. He himoitsevat peltoja ja anastavat niitä, ottavat haltuunsa toisten taloja. He ajavat ihmiset perikatoon, vievät maat keneltä tahtovat. (Miika 2:1–2.)

Epäoikeudenmukaisuus ja köyhien riisto oli profeetoille yhtä kuin Jumalan hylkääminen. Jumalan tunteminen ja yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus, köyhien oikeuksista huolehtiminen, olivat sama asia. Jeesuksen Isä meidän -rukouksen viides pyyntö on siis poliittinen kannanotto maanomistuksen kasaantumista ja velkaorjuutta vastaan. Voi vain kuvitella mitä tapahtuisi, jos kirkko ottaisi vakavasti Jeesuksen sanat, myös tämän riemuvuosi- eli jubileetradition.

Isä meidän rukouksen viidennessä pyynnössä velka-sana synnin sijaan on mielestäni osuvampi, sillä Jeesus ei ollut kovin kiinostunut synnistä. Synnin painottaminen on kirkossa saanut vahvan asemansa erityisesti kirkkoisä Augustinuksen, perisynnin luojan, myötä.  Jeesus ei synnistä juurikaan puhunut eikä varsinkaan hieronut kenenkään naamataulua siihen. Me olemme jo valmiiksi niin syyllisiä ja pelokkaita, ettemme kaipaa sitä lisää. Siksi Jeesus ensimmäiseksi rauhoittaa pelkomme. Ensimmäiseksi hän sanoo: älkää pelätkö.

Kun rukoilemme äläkä saata meitä kiusaukseen vaan päästä meidät pahasta, me tunnustamme kuinka haastavaa Jumalan valtakunnan toteuttaminen on yhteiskunnassa, jossa kulttuuriset normit, yleiset tavat, totutut käytännöt, ovat ristiriidassa Jumalan valtakunnan vaihtoehtoisen elämäntyylin kanssa.  Kristityt ovat aina alttiita kiusaukselle epäillä Jumalaa, koska Hän ei näytä tekevän mitään maailman pahuudelle. Epäilykset ovat siksi väistämättömiä. Pahasta päästäminen tapahtuu lopullisesti silloin kun Jumalan valtakunta toteutuu täydessä voimassaan. Jesaja (11:1-10) kuvaa koskettavasti tätä tulevaa oikeuden ja rauhan aikaa:

Iisain kannosta nousee verso,
vesa puhkeaa sen juuresta ja kantaa hedelmää.
Hänen ylleen laskeutuu Herran henki,
viisauden ja ymmärryksen henki,
taidon ja voiman henki,
totuuden tuntemisen ja Herran pelon henki:
hänen ilonsa on totella Herraa.
Hän ei tuomitse silmämitalla
eikä jaa oikeutta korvakuulolta
vaan antaa heikoille oikean tuomion
ja ajaa vakaasti maan köyhien asiaa.
Hän lyö väkivaltaista sanansa sauvalla
ja surmaa huultensa henkäyksellä väärintekijän.
Vanhurskaus on hänellä varustuksena ja uskollisuus vyönä hänen uumillaan.

Silloin susi kulkee karitsan kanssa
ja pantteri laskeutuu levolle vohlan viereen,
vasikka ja leijonanpentu syövät yhdessä
ja pikkupoika on niiden paimenena.
Lehmä ja emokarhu käyvät yhdessä laitumella,
yhdessä laskeutuvat levolle niiden vasikat ja
pennut,
ja leijona syö heinää kuin härkä.
Ja imeväinen leikkii kyyn kolon äärellä,
vastikään vieroitettu lapsi kurottaa kättään
kohti myrkkykäärmeen luolaa.
Kukaan ei tee pahaa, ei tuota turmiota
minun pyhällä vuorellani,
sillä maa on täynnä Herran tuntemusta
niin kuin meri on vettä tulvillaan.
Sinä päivänä Iisain juurivesa kohoaa merkkiviirinä kansoille. Hänen luokseen pyrkivät kaikki kansat, hänen asuinsijaansa ympäröi kunnian hohde.

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s