Isä meidän- rukous

Tämä on vastaus kummityttöni Even blogiin Isä meidän – rukouksesta (http://esimerkinvoima.blogspot.fi/2016/01/isa-meidan-rukous-johtaa-ihmiset-seka.html)

Näyttökuva 2015-01-02 kello 15.48.50

Kiitos koskettavasta Isä meidän- rukouksen tulkinnasta. Aivan mahtavaa, että rukous on sinua kiinnostanut näin paljon. Tämä liikuttaa minua erityisesti koska olet minun rakas kummityttöni.

Tekstisi herätti paljon ajatuksia. Tässä jotain. Jeesuksen isä-meidän rukous oli radikaali kehotus joka kehotti ihmisiä puhumaan Jumalalle suoraan, rohkeasti ja mutkattomasti. Jos luet Matteuksen evankeliumissa rukousta edeltävät 6. luvun jakeet niin näet siitä tämän kontekstin.

Sanaa isä ei tule tässä ymmärtää patriarkaatin vahvistamisena vaan suuren läheisyyden osoituksena. Älä takerru tässä sukupuolisuuteen. Se menee harhaan. Jeesus oli kuitenkin sidoksissa aikansa kieleen, käsitteisiin, puhetapoihin, maailmankuvaan jne. Tässä hän toi etäisen taivaallisen majesteetin ihmistä lähelle, armollisena, rakkaudellisena. Jeesus antaa tässä Jumalalle nimen, sille salaperäiselle, etäiselle ja pelottavalle majesteetille. Ja tämän nimen antamisen myötä vaativasta ja etäisestä Jumalasta tulee Isä joka voi auttaa meitä, joka tulee lähelle, joka voi todella merkitä meille jotain, keskellä meidän arkista elämäämme. Jumalaa voi lähestyä ilman suoritusta, ilman että tekee mitään temppuja, ilman että hokee pitkiä vuodatuksia kuin ”pakanat”. Rukous ei ole siis suoritus vaan lahja. Se on Isä meidän- rukouksen opetus. Matteus kuitenkin muistuttaa ettei Jumalan isäksi kutsuminen ole itsestäänselvyys. Siksi hän kirjoittaa Isä meidän, joka olet taivaissa. Taivaissa on tässä määre jolla ilmaistaan ihmetys siitä lahjasta että voimme kutsua Jumalaa läheisesti Isäksi, että voimme häntä puhutella suoraan. Taivaissa siis vahvistaa tämän läheisyyden ihmeellisyyden. Se ei vahvista eroa ihmisen ja Jumalan välillä vaan sen käsittämättömän läheisyyden.

Jumala on nimessään läsnä täyteytenä, vaikuttavana voimana. Ihmiset pakkaavat tämän unohtamaan ja siten häpäisemään sen. Siksi Jumalan on itse pyhitettävä oman nimensä. Tähän liittyy myös se, että Jumalan nimi tuli läsnäolevaksi Jeesuksessa. Hänessä Jumalan nimi pyhitetään.

Tulkoon sinun valtakuntasi – pyynnössä pyydetään Jeesuksessa esiin tulleen Jumalan valtakunnan tulemista. Siinä pyydetään, että Jeesus tulisi rukouksen rukoilijalle todellisuudeksi jo nyt, hänen aikanaan ja hänen elämässään. Samalla siinä toivotaan lopullista Jumalan valtakunnan toteumista, aikaa jolloin hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut. (Ilm. 21:4) Jumalan valtakunnassa on nämä kaksi ulottuvuutta. Se on jo nyt läsnä Jeesuksessa mutta odottaa lopullista täyttymystä.

Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Kuten sanoit, siinä pyydetään että ihmisen tahto yhtyisi Jumalan tahtoon. Että me toteuttaisimme sitä elämässämme, maailmassa. Tässä Jeesus on esikuvamme, sillä hänessä ihmisen tahto yhtyi täydellisesti Jumalan tahtoon.

Leivän pyytäminen ei osoita epäluottamusta vaan päinvastoin suurta luottamusta siihen, että Jumala on kiinnostunut meidän perustarpeistamme, leivästä, siitä että on katto pään päällä, vaatteet yllä, ettei meidän tarvitse olla yksin, että olisimme osa yhteisöä.  Leipä on tässä kaikki se mitä ihminen tarvitsee elääkseen.

Tässä on nähtävissä vahvaa yhteiskuntakritiikkiä.  Juutalaisroomalainen valtakoalitio verotti ensin maanviljelijät näännyksiin, jonka jälkeen suurmaanomistajat pakottivat heidät rahaa lainaamalla velkaorjuuteen ja maattomiksi. Jeesuksen Isä meidän -rukouksen neljäs pyyntö, Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme, samoin kuin Jeesuksen ruokkimisihmeet, ovat mitä poliittisimpia ja kumouksellisimpia. Tuhansien ihmisten ruokkiminen muutamalla leivällä ja kalalla keskellä erämaata ilmaisee Jeesuksen julistaman Jumalan valtakunnan voiman ja luonteen. Se iskee suoraan vallan ytimeen, murskaa elämän perustarpeella keinottelun ja ihmisten alistamisen. Jumalan valtakunnan talous perustuu vähästä jakamiseen, ei kahmimiseen ja rosvoamiseen markkinoilla ja pörsseissä. Nälkäisten ruokkiminen erämaassa oli kapinallista. Vallanpitäjät pelkäsivät, että Jeesukselta leipää saaneet nälkäiset alkaisivat laulaa hänen laulujaan, vallan laulujen sijasta.

Rukouksen viidennessä pyynnössä käytetään sanaa synti. Se löytyy Luukkaan evankeliumin (11:1-4) Isä meidän-rukouksen versiosta. Matteus (6:9-13) käyttää synnin sijaan velkaa: ja anna meille velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velassa.  Tämä liittyy suoraan juutalaiseen symboliseen järjestykseen joka muodostui kahdesta toisiinsa liittyvästä systeemistä, velka- ja puhtauskoodistosta. Velkakoodisto sääteli sosiaalista aggressiota ja se muodosti pohjan liitolle Jumalan kanssa. Kymmenen käskyä liittyy tähän ja muut lain sosiaalieettiset ulottuvuudet sekä kymmenysten maksaminen, uhrit, sapattisäädökset. Velkakoodistossa on siis kyse vastavuoroisuudesta ja oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvoisuuden toteuttamisesta. Koska maan antimet ovat Jumalan lahjaa ihmisille, on ihmisen puolestaan annettava ne lahjana eteenpäin, niille joilla niitä puuttuu.

Jeesuksen Isä meidän -rukouksen viides pyyntö on myös poliittinen kannanotto maanomistuksen kasaantumista ja velkaorjuutta vastaan. Juutalaisroomalainen valta teki pienviljelijöiden elämän mahdottomaksi viemällä veroina suurimman osan heidän sadostaan. Velalliset, jotka eivät kyenneet maksamaan lainojaan takaisin, menettivät maansa ja joutuivat velkaorjuuteen perheensä kanssa. Epäoikeudenmukaisuus ja köyhien riisto oli profeetoille yhtä kuin Jumalan hylkääminen. Jumalan tunteminen ja yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus, köyhien oikeuksista huolehtiminen, olivat sama asia.

Velka voidaan ajatella synti-käsitteen kautta siinä mielessä, että me olemme velassa Jumalalle, maailmalle, ihmisille ja itselle koska me elämme synnissä. Synti ei ole ensisijaisesti mikään yksittäinen teko vaan ihmisen perustila. Synti on sitä ettei ihminen elä keskuksestaan käsin vaan itsensä ulkopuolelta. Synnin kantasana hamartia tarkoittaa maalin ohi ampumista. Draamassa hamartia tarkoittaa, että hyvät aikomukset johtavat pahaan. Hyvä ja paha ovat kietoutuneita meissä toisiinsa. Emme siis elä keskuksestamme käsin vaan olemme vieraantuneita, niin itsestämme, toisistamme, maailmasta kuin Jumalasta. Sitä on synti. Velka johtuu siitä, että me toimimme tästä vieraantuneisuudesta käsin. Jeesuksessa tämä vieraantuminen on voitettu. Hän eli täysin keskuksestaan käsin. Siinä keskuksessa hänen tahtonsa ja Jumalan tahto yhtyivät. Jeesuksessa joka oli Kristus, on uusi oleminen mahdollista. Hänessä velka ja synti on sovitettu.

Äläkä saata meitä kiusaukseen vaan päästä meidän pahasta, on aika vaikea kohta. Ymmärtämistä voi helpottaa se, että perinteisesti hurskaat juutalaiset päinvastoin toivoivat Jumalan koettelevan heitä, jotta he saisivat osoittaa hurskautensa. Isä meidän-rukouksen rukoilija puolestaan rukoilee, että Jumala säästäisi hänet koetuksilta. Hän ei ole mikään hurskauden supertähti vaan heikko ihminen. Tässä ehkä ilmaistaan se kaipuu ettei ihmisen ja Jumalan välissä olisi mitään sellaista joka olisi Jumalaa vastaan vaan että ihmisen ja Jumalan tahto olisivat yhtä – kuten Jeesuksessa.

Sillä sinun on valtakunta, voima ja kunnia iankaikkisesti, on liturginen loppulauselma, jossa rukoilija ottaa vielä rukouksen omakseen. Isä meidän-rukous oli liturginen teksti, jossa esirukoilija luki/resitoi tekstiä ja todennäköisesti tämä loppupalvonta on seurakunnan vastaus rukoukseen. Tuo jae on vasta myöhemmissä Matteuksen evankeliumin käsikirjoituksissa. Meidän Raamatussa tuota jaetta ei mainita ollenkaan.

Isä meidän rukous on siis rohkaisu läheiseen ja avoimeen suhteeseen Jumalan kanssa. Hän ei ole etäinen, ankara kosminen keisari, vaan lähellä oleva, armollinen ja rakastava. Hän antaa meille ensin jotta me voisimme antaa eteenpäin. Kristillisyydessä on kyse lopulta hyvin yksinkertaisesta asiasta: ottaa vastaan Jumalan rakkautta ja antaa sitä eteenpäin. Kuten Jeesus sanoo (Mt 11:28-30):

Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.

Mikä ihana lupaus. Tähän saamme tarttua. Meille ei ole kuitenkaan ole luvattu parempaa kohtaloa kuin Nasaretin Mestarille. Maailma vihaa häntä, koska hän paljastaa millaisia olemme, rakkaudettomia ja myötätunnottomia. Jos seuraamme häntä, meidät tullaan “ristiinnaulitsemaan”. Maailma on pahan vallassa. Meidän ei tule kieltää ja häivyttää pahan todellisuutta vaan on otettava se vakavasti, tunnistettava ja tunnustettava se.

Pahan reaalisuudesta huolimatta meidän ei tarvitse pelätä. Kuten Paavali sanoo:

Mikä voi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta? Tuska tai ahdistus, vaino tai nälkä, alastomuus, vaara tai miekka?                                                                      

On kirjoitettu: -Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken aikaa, meitä kohdellaan teuraslampaina.                                                                                                                 

Mutta kaikissa näissä ahdingoissa meille antaa riemuvoiton hän, joka on meitä rakastanut. Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Jeesuksessa, meidän Herrassamme. (Room. 8:35-39)

Meillä on siis suunnaton toivo. Se on Kristuksen ylösnousemuksessa. Jumalan valtakunta on jo nyt täällä. Se tuli maailmaan Jeesuksessa joka on Kristus. Se on jo sisäisesti meissä, se on jo keskellämme, joskin vielä vajavaisesti.

Tähän Valtakuntaan meitä kutsutaan astumaan. Siinä valtakunnassa me eheydymme ja alamme elää keskuksestamme käsin, meidän tahtomme yhtyy Jumalan tahtoon niin että meistä tulee todellisia Ihmisiä. Todellinen ihmisyys voi toteutua ainoastaan yhteydessä elämän perustaan, ytimeen, keskukseen, Jumalaan joka on Rakkaus. Rukouksessa voimme tämän löytää. Rukous on suhde Jumalan ja ihmisen välillä. Se on lahja jonka Jumala antaa. Me emme tee sitä itse vaan Jumala itse rukoilee meissä.

 

 

 

 

 

 

 

Mainokset

Yksi vastaus artikkeliiin “Isä meidän- rukous

  1. ”Sillä sinun on valtakunta, voima ja kunnia iankaikkisesti, on liturginen loppulauselma, jossa rukoilija ottaa vielä rukouksen omakseen. Isä meidän-rukous oli liturginen teksti, jossa esirukoilija luki/resitoi tekstiä ja todennäköisesti tämä loppupalvonta on seurakunnan vastaus rukoukseen.” Ortodoksina voisin kertoa, että meillä tämä on tosiaankin liturginen loppulauselma. Sen lausuu pappi yhteisesti lauletun Isä meidän -rukouksen päätteeksi muodossa ”sillä sinun, Isä, Poika ja Pyhä Henki, on valtakunta, voima ja kunnia nyt ja aina ja iankaikkisesti. Aamen”. Maallikon toimittamissa palveluksissa se jää pois, koska se on nimenomaan papillinen loppulauselma.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s